Salaisuuksia

Mietin joskus, että miten monta salaisuutta ja tarinaa
Whatsapp on tallentanut "Lähetä" napin jälkeen.

Salaisuuksia,

jotka olisi turvallisempi lausua ääneen kahvilassa,
ja antaa niiden hukkua taustameluun.

Maistuvaa arkea

Tässä blogissa on yksi kategoria, jonka postausmäärät voi laskea yhden käden sormilla. Reseptit. Koska asun yhä kotosalla, keittiön kuningatar on äiti ja omat "kokinlahjani" näkyvät enempi isän luona. Tämä on sellainen respeti, jolle isä ei sano koskaan ei ja maistuu hyvälle useampana päivänä.

Lihapullat (n.14kpl)
400g jauhelihaa
1 kananmuna
1 sipulikeittopussi (tai oikea sipuli, jos tuoreilla aineksilla haluat mennä. Itse suosin keittopussia, koska en pidä niin paljon sipulin aromista)

n.4-5dl tomaattimurskaa
smetanaa
hunajaa vajaa teelusikallinen
mausteita oman maun mukaan, itse suosin pippuria ja oreganoa

- Laita uuni kuumenemaan 200°C.
- Sekoita kulhossa keskenään jauheliha, muna ja keittopussi (tai kuulota ensin sipulia ja lisää se).
- Pyörittele massasta leivinpaperille haluamasi kokoisia lihapullia. Itselläni tuli niitä 14.
- Paista pullia uunin keskitasolla n. 15-17min.
- Tee tällä välin kastike

Hox: Luonnollisesti, pienikokoisemmat pullat eivät ole uunissa yhtä kauan, kun taas isommat pullat voivat paistua n. 20min. Lihapullien ei tarvitse olla täysin kypsiä, sillä niitä keitellään vielä kastikkeessa.

Vinkki:  Samasta massasta voi tehdä myös jauhelihapihvejä tai pannulla paistettavia lihapullia.

- Kumoa keskikuumalle pannulle tomaattimurska.
- Laske lieden lämpöä. Sekoittele murskaa pannulla n. 10min ilman kantta, mausta ja lisää hunaja.
- Juuri ennen lihapullien valmistumista, lisää ruokalusikallinen smetanaa kastikkeeseen.
- Ota lihapullat uunista, lisää ne pannulle ja kauho niiden päälle kastiketta.
- Laita liesi pienelle, anna hautua kannen alla.
- Keitä spagetti oman keitto-ohjeensa mukaan.

Kun spagetti on kypsää, pääset lopultakin syömään! Raastettu parmesaani on ihana lisä, muttei liian olennainen.

Edelliset reseptit: Saaristolaisleipä, lasaatti, kesäkurpitsapasta

Joulusia

Olen haaveillut joulusta, jolloin ei tarvitsisi lähteä minnekkään. Ehkä kävelylle tai kirkkoon, muttei sen kauemmas. Toisaalta, on minunkin joulu ihan kiva. Oikeastaan tosi kiva. Saan viettää aamupäivän Rukalla omassa yhteisössä ja illalla olen tervetullut kahden eri suvun joulupöytään.

"Miksi olet töissä jouluaattona?" "Että saisin ahdettua mahaani enemmän jouluruokaa" 

Hiihdonope.

Niin, hassu on maailma. Tänä vuonna söin tasan yhden lautasellisen jouluruokaa, enkä tahtonut enempää. Ehkä tätä kutsutaan aikuistumiseksi.

Summer summarum

Mun kesä alkoi ylppäreistä ja päättyy huomenna. Kesän ekat viikot meni siinä missä muidenkin. Oli kesätyöt, viileät rantakelit, eikä tietoakaan tulevista helteistä. Kunnes ne sitten iskivät ja ilmastointimööpeli oli mun paras kaveri.

Työt loppuivat juhannukseen, kuten myös helteet. Kylmyyttä oli juhannuksena, mutta vieläkin enemmän kahdeksana kesäyönä, jolloin olin lapsia vahtimassa. Samalla tuulet muuttuivat muutenkin - sain kuulla, ettei opiskelupaikkaa ollut.

Mä halusin paeta todellisuutta, joka syksyllä koittaisi. Sen lisäksi, että hukutin suruni kesäherkkuihin ja mukaviin vaatteisiin, pakenin. Oulu-Helsinki väli oli samanlainen kuin minäkin - välillä satoi ja välillä paistoi. Mutta saaristossa aika pysähtyi ja sain hengittää.

Mun pitäisi opetella elämään ilman ennakkoluuloja - seikkailla enemmän. Luon helposti asioista ennakkokuvan, minkä vuoksi koen pienen pettymyksen joka kerta, kun astun todellisuuteen. KFC olikin pahaa, aikataulut menivät pöntästä alas, enkä ostanut kilokaupalla vaatteita matkalaukkuun. Osaan silti löytää niiden asioiden tilalle ihanampia asioita, kuten smoothiet ja yövalot tivolissa. Kotiin on silti ihana palata. Reissun jälkeen nautittiin vielä hetki tutusta saaristosta. Meri - siihen en kyllästy koskaan.

Viimeiset lomaviikot vedin täysillä. Tein asioita, joita en aiemmin ollut kokeillut. Tutustuin uusiin ihmisiin, istuin yöllä tuijotellen tehtaita, laitoin ituja leivän päälle. Tein omaa historiankirjaani eteenpäin.

Huomenna palaan uudenlaiseen arkeen, johon liittyvät työnteko ja fiksummat valinnat. Odotan niitä innolla.

Oletko vielä heittänyt kysymyksiä tänne?

Onnellisuus

Toinen osaa hammashymyn ja toinen pitää suunsa kiinni. He ovat erinäköisiä, vaikka molemmilla on toppi ja hame. Molempia pelotti, että sorsavauva putoaa virtaukseen. Molemmat pitävät eri jäätelöistä, mutta löysivät kioskilta sentään yhden yhteisen maun. He tahtoivat saman korvapuustin. Ystäväni sanoi sen: Onnellisuutta on hyvä ruoka ja hyvä seura - ja samaa mieltä olen minäkin.

Mieliteko

Tänä aamuna mulla teki ihan hirveesti mieli jäätelöä ja kahvia sekaisin. Normaalisti vuorokautisrytmiin kuuluisi pari ruisleipää, mutta kaappien tyhjyys yllytti muuhun. Mielitekoon, johon uskaltaa tarrrautua luvan kanssa. 

 

Ja oli muuten ihan hemmetin hyvää jätskiä. Lounaaksi voi syödä sitten aamupuuroa.

Viikkokuulumiset 4

Jos viime viikon sana oli unohtelu, niin tällä viikolla se on ehdottomasti INSPIRAATIO. Kokeilin kahvakuulailua ja tykästyin. Oon viettänyt liikaa aika selaillen erilaisia blogeja - varsinkin ruotsalaisia! Tosiaan, jos teillä sattuu löytymään lukulistalta naapurimaan blogeja, niin saa linkata. Sain niistä hirveesti kuvausintoa ja kuten tosta sunnuntai-kuvasta näätte, innostuin leikkimään photoshopilla. Ja tuon samaisen kuvan elokuvista, toinen niistä ei miellyttänyt ollenkaan ja kaivelin joka välissä kännykkää, kun taas toisen katsomista en voinut lopettaa. Jääköön arvuutteluksi teille, kumpi oli kumpi.

Hyvää viikkoa teille, mää viettelen huomenna vapaapäivää ja valmistaudun henkisesti ruotsin preliin. Niin varmaan.

Kaupunki nättinä

Lomafiilis keskiviikkona ja viimeinen päivä lukiossa. Mihin tää aika oikein menee? Vielä hetki sitten oltiin pikkuisia ököjä, joilla kaikki oli vielä edessä - koeviikot, wanhat, prelit, kaikki. Teki mieli tirauttaa pikkuinen haikeus sille, mutta sen sijaan tyydyin tuijottamaan ulos koulun ikkunasta ja ikuistamaan maiseman kameralla. Kävelin silloin pitkän lenkin kameran kanssa ja söin illalla parasta lohturuokaa suklaahimoon.

Saaristolaista leipää

Taisi olla elokuu, kun lupailin tekeväni tänne ohjeen saaristolaisleivästä. No, meillä leivottiin ko. leipää vasta nyt seuraavan kerran ja äiti leipoi sen salakavalasti ilman meikäläistä, joten leivontavaiheesta ei ole kuvia (taaskaan). Sain kuitenkin napattua muutamat kuvat lopputuloksesta, joten parempi sekin, kuin pelkkä ohje.

Saaristolaisleivän tekeminen on mitä yksinkertaisin: kaikki ainekset sekoitetaan yhteen ja taikina kaadetaan vuokiin. Saaristolaisleipä maistuu varsinkin vähän makeamman ystävälle ja leipä kannattaa tarjoilla esim. juuston ja/tai graavilohen kanssa. Niin ja miksei tätä voisi antaa joululahjaksi sukulaisille, poika/tyttöystävän vanhemmille tai omalle perheelle.

 Nauvon saaristolaisleipä 
1l piimää
75g hiivaa (1½ palaa)
3dl siirappia
3dl kaljamaltaita(Tuoppi)
3dl vehnäleseitä
3dl ruisjauhoja
1rkl suolaa
10dl vehnäjauhoja

Voiteluun siirappivettä (= ½dl siirappia + 1½dl vettä)

-Lämmitä piimä ja sekoita joukkoon hiiva
-Lisää siirappi, leseet, suola ja jauhot. Taikinaa ei vaivata!
-Jaa taikina voideltuihin vuokiin ja anna kohota 1,5h peitettynä.
-Paista leipiä alimmalla ritilätasolla 175 asteessa 1,5h
-Valele leivät siirappivedellä ja laita takaisin uuniin puoleksi tunniksi. Huom! Siirappivettä ei tarvitse käyttää kokonaan, yksi kolmasosa riittää (ja silloinkin tulee sopivan makea kuori).
- Anna leivän jäähtyä rauhassa, jotta se on helpompi viipaloida.

Ihania herkutteluhetkiä! ♥

Juhlaa juhlan perään

Itsenäisyyspäivä oli paras, koska...

♥ Toi yks höppänä sai lakin

♥ Opin pursottamaan kreemiä kuppikakkuihin (siis silleen nätisti)

♥ Aamulla olin yo-juhlissa ja illalla hiihdonopettajien pikkujouluissa
♥ 100 lukijaa (mitä ihmettä) kiitos ihanat!

...ja sen takia jäi kaikki "linnan"juhlat sun muut väliin. Millasta itsenäisyyspäivää te muut vietitte?

Vähän erilaista

Mä haluan kerrankin tehdä postauksen, jossa höpöttelen ihan vaan siitä, mitä oon tehnyt. Muutakin, kuin muokannut blogin ulkoasua talvisemmaksi ja käynyt koulussa tekemässä pari koetta (ja skipannut kolme, hyi minä).

Perjantai-sunnuntai mulla oli ekat työpäivät Rukalla. Hitupienesti hymyilytti pukea hiihdonope-takki päälle ekana "työ"päivänä. Olinhan mä tuosta takista haaveillut kumminkin muutaman vuoden. Niin ja tiesittekös, että jos satutte Rukalle ja kaipaatte opea, niin pyytäkää Annia opeksenne. Saatetaan vaikka törmätä rinteessä. Toinen vaihtoehto: ettikää punaisella takilla, harmaalla kypärällä ja pitkällä poninhännällä varustettu huimapää. Se saatan olla minä.

Viikonlopussa oli muutakin erilaista kuin opetakki: En käynyt kertaakaan kaupassa, vaan leivoin itselleni sämpylöitä teeleipiä ja söin jääkaapin jämiä (lue: leikkeleitä ja pari jukurttia). Tuosta  viikonlopusta jäi sellainen maku suuhun, että ehkä sitä sittenkin selviää opiskelijabudjetilla. Tosin, silloin ostan kyllä kaveriksi hedelmiä mur.

Mun mielestä syysflunssassa ja kurkkukivussa on hyvä lopettaa marraskuu sekä avata eka luukku joulukalenterista (kiitos äiti ku muistit hommata sellaisen unohtelevalle lapsellesi). Niin ja syödä suklaata ekaa kertaa sitten lokakuun. Oi kyllä, tästä joulukuusta tulee ihana♥

Ps. Joo tällaisia postauksia en rupea vääntämään jatkossa. Ei toimi. Pistetään joulufiilisten piikkiin. Nyt saatte haukkua mut maanrakoon.

onnellinen höstlov

Mä lusin lomani kunnolla. Enkä kaipaa enempää, koska sain enemmän kuin tarvitsin. Täydellisen keikan ja kukkarollisen kokemuksia. Entä sitten vaikka väsytti, oli kuuma ja ihmiset tuuppi? Saan yhä hymyhetkiä keikasta ja niistä kahdesta kuopiolaisesta, jotka makso 20e parkkisakosta, kun vein ne keskustaan. Laura, jos luet tätä, niin musta tuntuu, että meillä oli aika huikea ilta tuolloin.

Aiheesta toiseen: Rakastan Kuusamoa liian suurella sydämellä. Mökki on paikka, jossa aika pysähtyy. Mä tarvitsen sitä paikkaa tajutakseni, ettei lumi ole pahasta ja elämä kantaa. Meinaan, että rinteitä olisi aika vaikea laskea vauhdin hurmoksissa alas ilman lunta. Mä pidän laskettelusta muutenkin. Siinä kehittyy jatkuvalla syötöllä ja se saa yrittämään kovemmin. Yli kymmenessä vuodessa Rukan rinteet ovat käyneet tutuiksi ja voisin varmaan kulkea siellä silmät kiinni. Olihan ne Itävallankin rinteet ihan jees, mutta Ruka on toinen koti.♥

Vaikka mä voisin viettää monen monta vapaapäivää mökillä, niin kotiin oli ihana palata. Sain kuiskata söpöjä sanoja ja tajuta sun olevan siinä kaiken ikävän jälkeen. Mun oma höhlä. Hyh, kuinka siirappia. Läksykasakin murjotti mulle uskollisesti aina sunnuntaihin asti, mutta sitten mulla kävi sitä sääliksi. Turhauttavaa yrittää muistaa taas raja-arot äärettömyydestä.

Kuka muu oli Rukalla/mökillä/PMMP:n keikalla? No jos ette, niin mitä oikein teitte?

pikamoi

No on taas. Tahtoisin kertoa tähän miljoonalla sanalla, miten paljon mussa riittää energiaa. No, pieni on kaunista (eikä runosuoni syki) joten pidetään virsi kauniina. Energianlähteitä viimeviikolta:

♥ Tuo kirja oli vaan jotain parasta ♥ Taivas väripalettina ♥ Uus ihana neule ♥ Ensilumi (jee kohta on talvi ja huomenna rinteeseen!) ♥ Terveellinen ruoka. Herran jestas tajusin miten sokeriaddikti olen, joten ei ollut ihan helppoa tällanen "irti herkuista"-projekti. Anyway, hyvä ruoka, parempi mieli ja energinen minä. ♥ Se, että raahasin itteni parin viikon tauon jälkeen jumppaan. ♥ Yleisesti se, että elämässä sattuu ja tapahtuu. 

♥ Loma.

Kertokaa, mistä asioista te saatte energiaa tulevaan kaamokseen? Löytyykö samoja? :)

puspus