ingen panik

Oon huomannut viime aikoina, että blogista on tullut aika sekava. Ei ehkä juttujen tasolta niin paljoa, mutta ulkonäkö ja postausten asettelu häiritsevät niin ilkeästi allekirjoittaneen silmiä, että blogi jää pienelle "remontti" tauolle.

Pistän todennäköisesti huomenna blogin yksityiseksi siksi aikaa, kun remppa tapahtuu, jotta 
1. voin tehdä muutokset rauhassa.
2. teidän ei tarvitse ihmetellä oudon näköisiä asetteluita. 
Joten, ingen panik jos blogi ei näy huomisesta eteenpäin pariin päivään:)

Kuinka moni muu uskaltaa myöntää mun kanssa, että muutos ulkonäköön olisi paikallaan?

Ai mikä viikkopostaus 8?


Jukra. Nyt nolottaa. Mä en oo tehny mitään sellaista, mistä sais koottua kunnon kuvakollaasia. Ellette sitten halua oikeasti kuvia pelkkiä koulukirjoista. Tai mun "uudesta" hiustyylistä, joka todellisuudessa on kuolleet latvat veks ja muotoon leikkaus. Tai mun siististä huoneesta, joka ei ole enää siisti.

Karu totuus on se, että se eläminen jää viikonlopun puolelle. Nyt vietin pitkästä aikaa sitä kaverin luona, mutta hah en jaksanut ottaa kuvia. Eli mitä tästä opimme? Mun pitää ottaa itteäni niskasta kiinni ja tehä muutakin kuin lukea. Tuosta tulikin mieleeni, että kipitän mun lukutauolta takaisin fysiikan ihmeelliseen maailman.

Kiitos jo tähän mennessä kuvapostaukseen kommanneille, teillä oli tosi kivoja ideoita! Lisää ideoita saa heitellä tänne.

Mitä sitä kuvaisi?


Koska lähiaikoina ei ole tapahtumassa mitään ihmeelisempää ikuistettavaa, ajattelin tehdä jotain erilaista: toivekuvapostauksen. Toisin sanoen, te ehdotatte mitä kuvaan ja minä tottelen (hyvän maun rajoissa tietenkin). 
Ehdotella voi mitä tahansa maan ja taivaan väliltä esim. esineitä, asioita tai tyyliin "maisema", "itku", joista sitten teen oman tulkintani. Aikarajaa en laita, mutta todennäköisesti postaus tulee maaliskuun aikana, joten pistäkäähän reippaasti toiveita tulemaan!:)

VK7: ABITURIENTTI

Tässä tulee kokonaisvaltaisesti koko viikon rumba, joka alkoi keskiviikkona ultimaattisella pakkausoperaatiolla: vaatteet penkkarijatkoille, bussiin ja risteilylle. Kuulostaa helpolta, muttei ole sitä, jos sulla ei ole mitään hajua, mitä haluat pukea yllesi.



Torstaiaamu alkoi klo 8.15 soundchekillä ja musta ei onnellisesti lähtenyt ääntä. Laulu ei ehkä kulkenut parhaimmin, mutta lavalla oli hirmu hauskaa revittää abibiisejä (jotka soivat vieläkin päässä). Olin myös tekemässä abivideota, jonka te innokkaimmat voitte katsoa täältä. Gaala loppui ja oli alle 10min aikaa siirtää kamat musaluokkaan ja painua rekkaan.



Wihii haluun takas tonne rekkaan! Meillä oli siellä ihan hirmu hyvä meininki. Sieltä sitä sit bongailtiin tuttuja, huudettiin koulun nimeä ja heiteltiin karkkeja.
Rekka-ajelun jälkeen suunnattiin kauppaan. Keskustassa kukaan ei ihmetellyt jääkarhuhaalaria, mutta kotoperällä kaupan täti kysyi, että "mikäs pupu se sinä olet". Pupu, just. Ei annettu tuon välikohtauksen haitata, vaan jatkettiin Lauralle syömään. Viimeisin ruoka oli aamupala, joten sitäin suuremmalla syyllä ruoka maistui taivaalliselta. Ottakaa sinne rekkaan evästä, ettette näänny! Chillailtiin Lauralla iltaan asti ja mentiin jatkoille juhlimaan muiden koululaisten kanssa.


Seuraavana yönä klo 5.30 istuttiin nukuttiin bussissa kohti Helsinkiä. Abiristeily oli parasta ikinä. Ilta alkoi varsinaisesti buffeteilla, jotka oli täytetty teemoittain eri ruoilla: oli välimeren ruokaa, sushia, meksikolaista, kalaruokia ja tottakai enemmän jälkkäreitä kuin napa vetää. Yö biletettiin menemään, eikä haitannut, vaikka skippasinkin Karri Koiran. Oli liian hauskaa. Seuraavana päivänä tokkurassa hilluttiin kannella ja tax freessä ostamassa halpaa likööriä. Bussimatka kului nukkuessa ja samoilla tekemisillä meni sunnuntaikin. Ihana reissu ja ihana olla kotona♥

Sellainen reissu täällä, millainen siellä? Oliko muilla hyvä risteily?

Osykille ällät ja paremmat ämmät

Myöhäset ystävänpäivät yöllä kotiutuneelta abinalta Mä koin elämäni parhaat lukiohetket: penkkarit ja abiristeilyn. Vaikka mun ääni muistutti enemmän moottorisahaa, jaksoin painaa täysillä abigaalan biisit, rekka-ajelun ja muun hypetyksen. Anteeksi kielenkäyttö, mutta helvetin hauskaa oli ja voitti viime vuoden wanhat 10-0! Huomenna taas lisää matskua. Nyt takaisin peiton alle tutimaan... Tsekatkaa meidän koulun opettajien video TÄSTÄ

Haluisitteko kuulla, mitä me laulettiin abigaalassa?
Onko muut abinat vielä hengissä?

Ylemmät kaksi kuvaa by Aleksi Ollila

Mä en kaipaa kesää talvella




Mää kaipaan sitä ihanaa kiprakkaa tunnetta nenänpäässä ja paleltuneita varpaita. Musta ois ihana lasketella tunnista toiseen ja päästä sen jälkeen saunaan. Dipata itteni avantoon ja juosta paljuun, kun kropassa kipristää. Ulkona ei oo talvitalvi. Siellä on sellanen syysjoulutalvi. Talvitalvena ulkoilma täyttyy pastelliväreistä, mutta syysjoulutalvena on vähän utuisampaa ja märempää. Niinkuin nyt: Lämpötila hyppii plussan puolella ja mun kengät päästää loskan kantapäistä. Ei kiva.

VK6 ei mitään selkoa



 Ajatuksia viime viikolta: 

Mikään ei huvita. Vois kirjoittaa blogiin, mutten tiiä mitä kirjoittaa.
Tahtoisin jumppaan. Mutten voi, koska pitää säästää ääntä. Tyhmä kurkkukipu.
Mä haluaisin vaan kuunnella musiikkia ja tyhjentää pääni. Hyppiä hyvien biisien tahtiin ja unohtaa kirjoitukset ja velvollisuudet.
Mä en jaksa puhua kellekkään, mutta silti haluan nähdä ihmsiä. Nauraa jollekkin päättömälle. Ja ehkä jakaa huolet toiselle. Muttei huvita. Joskus on ok, jos ei jaksa.
Mä tavallaan tykkäsin tekstitaidon kokeesta. Se oli oikeasti haastava. Toivottavasti en kussut sitä täysin. PS. Sananlaskut oli tyhmiä.
Blogiin tulee peräkkäin viikko-postaukset. Ei näin. Ensi viikolla toisin. Mä lupaan.

Arvatkaa mitä? Kun sain kirjoittaa viime viikon ajatukset tohon ylemmäs mulle tuli parempi olo. Nyt nuista kuvista huomaa, ettei se viikko ollutkaan niin kamala. Mun piti vaan saada nuo tyhmät ajatukset pois kivojen asioiden tieltä. Nyt on maanantai ja voi taas aloittaa paremmalla jalalla. Nähdään taas.

vk5: Selviytymistä


Viikon kuvasaldo tyssäsi aika makiasti siihen, kun kuumemittari näytti tiistaina lukemaa 38. Näköjään nuo armeijapöpöt on pahempia kuin muut, koska normisti mun "kuumeilut" jää lukemiin 37.2. Kuume ei toki tahtonut juhlia yksin, vaan se otti mukaansa kaikki jälkikaverinsa: kurkkukivun, lukkiintuneet korvat, tukkoisan nenun ja yskänpoikasen, joista viimeiset kaksi ois vielä häädettävinä. Yritä siinä samalla sitten edetä lukusuunnitelmassa. Toivottavasti ensi viikko ei vaadi näin suurta selviytymistä.

Ootteko te pysyneet terveenä ja onko ABInoilla nenä kirjassa?