Meni jo

Syksy muistuttaa kirsikoita. Kirsikoita ostetaan aina silloin tällöin kesällä ja sit järkytytään, kun niitä ei enää saa torilta. Niitä tekee mieli lisää ja kaduttaa, ettei poikennut useammin torilla. Vähän sama syksyn(ja varsinkin ruskan) kanssa. Viivyttelin syksyn nauttimista niin kauan, että lehdet olivat ehtineet varista pois lähes kokonaan. Harmittaako? No vähän. Toivotaan, etteivät ihan kaikki lehdet ole tippuneet vielä hetkeen, jotta ehditään me mattimyöhäisetkin nauttimaan loppusyksystä ennen pimeää.

Toisaalta, tulee se ruska taas ensi syksynä ja kesällä kirsikat torille. Ensi kesänä poljen joka päivä torille ostamaan niitä kirsikoita ja syksyllä herään aikaisin näkemään ruskan ensimmäisenä. Joo, en mäkään usko, että niin käy.

Onko teillä samanlaisia kokemuksia/tuntemuksia?

Linkkaa blogisi syysiltojen ratoksi

Teitä lukijoita on kertynyt mukavasti ja haluaisin tietää vähän keitä siellä ruudun takana oikein on. Mikäs sen parempi tapa, kuin antaa teidän linkata omia blogejanne! Valitsen linkanneista 5-10 suosikkia ja teen niistä esittelypostauksen.

Varoituksen sananen: en innostu heppablogeista tai we♥it:in kuvia täynnä olevista blogeista(saa niitä jokunen kuitenkin olla). Arvostan blogeja, joissa kerrotaan muutakin kuin "sit mä tein sitä ja söin leivän".

Ohjeet:

♥ Linkkaa blogisi kommenttiboksiin 31.9.2013 klo 23:59 mennessä. Huom Linkata saa, vaikket lukija olisikaan.

♥ Laita linkin lisäksi pikkuisen infoa blogistasi ja kerro oletko lukijani. Olisi ihan huippua kuulla, miksi luet blogiani.

♥ Ei muuta, ku linkkailemaan!

Tulin jakamaan viisauksiani

Musta on ollut hassua, etten ole taaskaan huomannut metsää puilta. Oon ajatellut toistuvasti, ettei mun elämässä ole tapahtunut mitään. Vaikka faktahan on, ettei elämää tapahdu jossakin, vaan se on. Milloin istumista ja maailman pohtimista kukkulan päällä ja milloin tekemässä ensimmäisiä nettitilauksia. Niin ja milloin ostamassa lippua viimoselle (itselleni mahdolliselle) PMMP:n keikalle, jottei jää näkemättä.

Toisekseen olen ajatellut, että kirjoitusten vuoksi en ehdi nauttia elämästä. Mutta olenhan minä! Nautiskelin kovasti muumi-teen lipittämisestä luku-urakan keskellä. Nautin ihan yhtä paljon, kuin kahvilassa istuskelusta hyvässä seurassa. Aamulla saatoin innostua verhojen läpi kuultavasta auringosta ja illalla ihmetellä lähimetsän pikkusammakoita.

Tähän postauksen loppuun haluan vain sanoa, että ruoka on hyvää. Biologian YO sujui paljon paljon paremmin runsailla eväillä, vaikka söinkin vain karjalanpiirakan, punssinapit ja myslipatukat. Jäipähän jotain kotiin mussutettavaksi. Mitä teillä oli eväänä kirjoittajat? Oonko ainoa, jota tavallaan harmittaa, kun ei enää ole kirjoitettavan aineen kursseja?

Joskus silloin

Joskus silloin kuvaaminen oli erilaista. Uudella kameralla oli kiva leikkiä ja tehdä kaikkea ihmeellistä. Kuvien otto oli erilaista: ei pönötetty paikallaan kuin mikäkin keppi ja mietitty miten hiukset on, vaan tehtiin kameran edessä mitä lystää. Juostiin mäkeä alas, tehtiin muka taiteellisia asentoja ja otettiin turhia kuvia. Jos jotain saisin toivoa, niin tahtoisin kuvaamisen olevan juuri tuollaista. Hauskanpitoa, naurua, epäonnistuneita, mutta sitäkin hullumpia kuvia. Ei välitetty, mitä muut ihmiset saattoivat ajatella parista paparazzi-sekopäästä leikkipuistossa, vaan tehtiin just niinku haluttiin.

Joskus silloin en tykännyt kuin neljännestä ja viidennestä kuvasta. Muita en olisi antanut kenenkään nähdä. Näin kahden vuoden jälkeen kuvia katsoo toisin ja ihmettelee, mitä oikein ajatteli.

ennätys nenäliinojen kulutuksesta ja muuta outoa

Palataan tonne parin viikon takaiseen aikaan, jolloin vielä olin terve. Terveellinen ruoka motivoi, liikunta motivoi, kivat vaatteet motivoi. Mutta kirjat eivät motivoineet.

Muita, jotka laittoivat kaverin ostamaan niitä uusia 1D-karkkeja ihan vaan, koska ne muistutti sun lempikarkkeja? Tuloksena kauhea pettymys. Muita, jotka väsymyksestä huolimatta lähtivät yötä vasten kuskiksi, vaikka se sänky houkutteli sua enemmän? Tuloksena yli viikon flunssatauti.

Viikon verran flunssa on imenyt musta voimia ja aiheuttanut väsymystä. Mikään, edes nukkuminen, ei onnistunu. Jos jotain hyvää oli, niin se, että siivosin vaatteiden valloittaman huoneen.

Suunnittelen ja suunnittelen paljon. Päätän milloin teen mitäkin, mutta todellisuudessa en tee mitään. Paitsi kuljen julkisilla ja katson luontodokkareita söpöistä eläinotuksista. Tästä on hyvä jatkaa tuleviin viikkoihin.

Instagram on kyllä aika loistava keino pitää itsensä ajan tasalla mitä on tapahtunut, mutta samalla se "oikea" kamera jää laukunpohjalle. Tää addiktio ei ota laantuakseen, mutta eipähän blogista lopu kuvat kesken.

Blogista puheen ollen, tahon panostaa tähän kunnolla ja muuttelin vähän ulkoasua. Nyt se on omasta mielestäni vähän selkeämpi ja värikkäämpi kuin edellinen harmaa versio.

Blogi on vielä nuorehko, enkä oo ihan varma mihin suuntaan tätä lähtisi vetämään. Siksipä kysynkin, millasia toiveita teillä on? Tykkäättekö tällasista insta-postauksista vai pohdiskeluista vai molemmista? Kertokaa:)