Arvatkaa kuinka oudolta tuntuu ladata tänne kuvia, jotka itse on käynyt läpi monen monta kertaa? No, aika oudolta. Viimeinen kuva on lapsukaisten koulusta, mutta muissa kuvissa yliopistoelämää. Verratkaa ylimmän ja viimeisen kuvan kasvoja. Aika erilaiset, eikö? Ne kyllä tiivistävät aika hyvin oman fiiliksen koulupaikoista - sinne haluaa, koska ei jaksa enää kyllästyä lukiokirjojen keskellä.
Älä kysy minne johtaa tie
Elämäni pisin reissu. Kaksi viikkoa Tanzanian tähtitaivaan alla. Otava oli väärinpäin, näin venuksen ja jupiterin pohjantähden sijaan.
mutta,
En minä sinne tähtiä mennyt tuijottelemaan. Pääsin vain niin lähelle, että tarinan kertominen on turvallisempi aloittaa kaukaa. Jotta saisi kokokuvan kaikesta tapahtuneesta.
Sanotaan, että matkailu avartaa.
Minä sanon, että matkailu avartaa, mutta Afrikka vielä enemmän.
Hylätty
Hylätyissä rakennuksissa on jotain erityistä. Niihin törmätessä aika pysähtyy hetkeksi. Pala historiaa, jota ei ole vielä peitetty uusilla kerrostaloilla. Niissä haisee home ja sen ovat asuttaneet erilaiset lentelijät. Pihalla on hylättyjä esineitä, piikiveä kaukaisuudesta ja niin makeita kuvaspotteja. Joku tämänkin on rakentanut. Asetellut punaiset tiilet paikoilleen ja ihastellut sitä ohimennen. Jäljellä rauniot ja työmaa, kohta tätäkään rakennusta ei enää ole ihasteltavana. Katoaa siinä missä muutkin.
#
fiilistely,
kesä,
podiskelu
Vaaleanpunaisten linssien läpi
Kuvaustilanteessa kuvaaja pyrkii ottamaan hyviä kuvia mallista. Asento, rajaus, asetukset, kaikki otettava huomioon.
Rakastunut näkee
linssin läpi toisin.
Rakastunut huomaa ihmisen parhaat puolet paremmin,
vaikkei kuvattavana olisikaan kumppani. Kuvaajan ja kuvattavan välille
syntyy sanomaton yhteys. Hyviä kuvia sellaisista piirteistä, joita on
vaikea taltioida. Ei haittaa, vaikka mallin mahamakkarat näkyisivät,
kuvasta tulee silti yksi parhaista. Kai sitä voi sanoa, että rakastunut näkee maailman vaaleanpunaisten linssien läpi - hyvällä tavalla.
// Ajastettu //
#
fiilistely,
kaverit,
kesä,
podiskelu
Polulla
Jos se olisi mahdollista. säästäisin aivan kaikki metsät. Kulkisin kaikkialle metsäpolkuja pitkin. Kuuntelisin lintuorkesteria ja antaisin jalkojeni likaantua mullasta. Niin hyvä tunne päästä varpaisiin. Tietynlainen maagisuus sormenpäissä - aivan kuin satukirjan taikametsissä.
// Ajastettu //
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)