Näytetään tekstit, joissa on tunniste lääkis. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste lääkis. Näytä kaikki tekstit

Hello se oon mie


Tuntuu oudolta kirjoittaa jostain muusta kuin opiskelusta.
Pääsykoe oli elämääni viimeiset 3 vuotta.
Nyt olen hammaslääkiksessä.
Kun näen kavereitani, en oikein tiedä mistä puhua. Puhun jatkuvasti opiskelusta. Teen koulujuttuja vapaa-ajalla. Pidän siitä blogia. Elän sitä. Mutta muutapa en sitten teekään (paitsi käyn urheilemassa ja näen kavereita liian harvoin).

Tein uudenvuodenlupauksen. Viime vuonna se oli koulupaikan saaminen. Tänä vuonna haluan oppia taas olemaan muutakin kuin koulupaikka ja opiskelu. Mitä on vapaa-aika? Miten antaa keskeneräisten koulujuttujen olla? Millaista on saada elämään muutakin sisältöä?

Kun olin vielä lukiossa, nautin vapaa-ajasta. Näin kavereita, tanssin, kirjoitin blogia. Koulujuttuja tein sen verran kuin piti, mutten mitään ylimääräistä. Nykyään opiskelu tuntuu menevän liikaa kaiken edelle. Seuraavaksi tulee mahdollinen liikunta ja lepo, mutta muu elämä vasta sen jälkeen.

Tämä blogi on sille, että yritän taas päästä tasapainoon. Olla minä. Olla muutakin kuin opiskelu.

Ironista, että haluan kirjoittaa muustakin kuin opiskelusta, mutta ensimmäinen postaus ei juuri muuta sanaa toistakaan. Kerta kiellon päälle: opiskelu.

INFORMAATIO

http://laakikseen17.blogspot.fi/

Tuntuupa hassulta kirjoittaa tähän blogiin niin pitkän tauon jälkeen. Viimeisen vuoden aikana tunnit eivät riittäneet kuvaamiseen ja blogin ylläpitämiseen. Olen kuitenkin ikävöinyt tätä omaa purkautumispaikkaa. Kuvien käsittely, kirjoitustyylillä leikittely ja muu visuaalinen ilmaus ovat edelleen lähellä sydäntäni. Tiedän, ettei tulevanakaan vuonna minulla riitä aika pääsykokeiden, yliopiston ja töiden takia, mutta paloa bloggaamiseen yhä löytyy.

Siksipä, hyvät naiset ja herrat, haluan esitellä teille blogini uuden pikkusiskon, Blondina lääkikseen (joka ulkonäöltään muistuttaa paljon isosiskoaan). Kuten nimestä voi päätellä, aion keskittyä siinä pelkästään HL:n pääsykokeisiin. Tätä blogia en silti jätä huomiotta - aion tuoda tänne muun osan elämästäni. Mitä todennäköisimmin päiväkirjamaisesti teen kollaaseja ja satunnaista höpöttelyä. Toivottavasti runoilusuonikin saadaan sykkimään, koska se on ollut pitkään tämän blogin pääpainotus. Pyrin päivittämään molempia blogeja, mutta "pääblogina" toimii tuo pikkusisko.

Nyt tiedätte missä mennään. Good to be back!

Varmuuskopio

IMG_6959-2-1

Blogini on varmuuskopio
niistä sanoista
niistä tunteista
joihin ehkä joskus haluan palata,
vaikka kuljenkin aina eteenpäin.

Vuosi 2015
Alkoi pahimassa krapulassa
ja jatkui pahana olona.
Oli vain ihminen joka halusi vapautua.
Leikkasi vuosien jälkeen yli 20cm hiusta.
Muuttolintuna lensi keväällä kotiinsa.
Samaan kaupunkiin, mutta silti kauas katseilta.
   Korkeimpaan kerrokseen.

02 (1)
 01 (1)

02 (2)-1

03 (1)-1

03 (2)-1

03 (2)

08 (5)-1

Kävin välissä Afrikassa,
ymmärsin paljon
ja jäin janoamaan lisää.
Toivotetaan salmonella tervetulleeksi.
Sen ansiosta sain kesän, jolloin kokeilin.

06 (4)

06 (3)

06 (2)

06 (5)

06 (1)
 
Kokeilin elävää musiikkia,
juoksin ja maalasin
   mieleni iloiseksi.
Tein muutaman kuvausreissun.
 05 (2)-1

05 (2)
 
08 (3)

07-1

06 (0)

Reväytin takareiden,
koska humalassa ei aina olla järkeviä.
Vaati kuukausia korjautuakseen.
Uusi joukkue, ei silti oma.
Mutta yhä tanssi,
   joka piti ehjänä.

04

09 (1)

09

09 (3)

10

Kutsu yliopistoon.
Ei lääkikseen, ei päämäärään,
johonkin siihen välille.
Se hetken kärsimys, josta nyt on kiitollinen.
Muutoksia elämässä.
   Opiskelijaelämää

05 (1)-1

08

IMG_6905-1
ja sinä.

Yksi sydän lopetti sykkimisen,
mutta aikaa ei voi pysäyttää.

09 (4)

Perhosia, petoksia ja tunnemyrsky.
Olin liian heikko, tarvitsin rohkaisua.
Rohkaisua hypätä pois veneestä.

Rakkaudessa päätöksiä ei tehdä järjellä.
Vaikka tuloksena onkin särjetty sydän ja unelma yhteenmuutosta.
Päättynyt parisuhde
ja siitä seurannut epäonnistumisen tunne.

10 (2)

IMG_5314-2


07 (1)

07 (2)
kiitos.

Rakkaus ei katso kelloa.
Uusi rakas taustakuvana
ja minä vieressä.
   Hymyssä suin.

09 (5)

IMG_6989-3

Ö

2016,
lupaan olla kauniimpi versio itsestäni,
koska aitous on kauneutta parhaimmillaan.

Lukutoukan kevät

Miten kuvailisin viimeistä vuotta? Olin kotelossa. Ennen huhtikuuta olin toukka, jolla oli velvollisuuksia ja hidasta menoa. Ei mitään silmiinpistävää elämässä. Kun 13. huhtikuuta alkoi lukuvapaa töistä, toukka koteloitui. Neljä seinää ja pöytä täynnä kirjoja. Ei juurikaan kotelon ulkopuolista elämää, ainoastaan pitkiä lukuhetkiä omassa rauhassa.


Sitten tuli se hetki, joka oli tullut liian hitaasti ja samalla liian nopeasti. Pääsykoe. Viiden tunnin jälkeen sai ryömiä ulos kotelosta. Siipiä olen puhdistanut vielä viikon ja nyt voin kertoa olevani vapaa lentämään. Perhosen kevyt.

MUTTA
Juuri, kun olen pääsemässä bloggaamisen makuun, mun on tultava sanomaan teille heihei. Ei, blogi ei lopeta, mutta tämä tyttö lähtee etsimään Afrikan tähteä päiväntasaajan tienoille. Eikä tuu ennen juhannusta takaisin. Samalla omppu (=puhelin) jää kotivahdiksi, eli Afrikasta näette tuhansia kuvia sitten järkkärilaadulla.

En mä tätä blogia aivan vahtimatta jätä. Sen verran olen panostanut, että muutama postaus tulee ajastettuna, jottei meitsin tarvitse potea sitä taaskaanenooblogannut-mielipahaa.

Urheilijan asenteella

Isi on kertonut mulle maailman parhaimman elämänohjeen: Mene urheilijan asenteella. Ei, tuo ei tarkoita, että pitäisi olla hyvä urheilussa tai jääkiekkoilija. Täytyy vain napata urheilijan asenne: Ei saa miettiä, mikä menee huonosti, pitää vain mennä ja tehdä. Ei jääkiekkoilijakaan mieti kentällä miten moni asia voisi mennä pieleen, vaan mitä pitää tehdä seuraavaksi.

Tuolla asenteella istuttiin 5 tuntia pääsykoesalissa. Nöyp, meitsi ei tuu istumaan lääkiksen polulla vielä ensi syksynä, mutta eipä tuo ole niin vakavaa. Ainakin asenne oli kohdillaan ja ensi vuonna otetaan uusiksi. Ei luovuteta.

 Miten muilla pääsykoelaisilla on sujunut?