Taiteilijavaihe

Noin. Siinä se tuli. Blokki nimittäin. Seinä, jonka yli en kirjoittamalla pääse.


Yleensä minulla on 101 postausideaa ja kuvia, joiden takia tahdon painaa "Julkaise" nappulaa. Mutta ei, nyt se fiilis on jossain kesälaitumilla. Tilalle on tullut perfektionismi. Ajattelutapa, jonka takia en kelpuuta yhtäkään ottamaani kuvaa tai tekstiä. Aina on jokin asia pielessä - asettelu, sisältö, muokkaushelvetti. Kirjoittaminen on kuin veteen yrittäisi runoilla ja kuviin ei ole ikuistunut helmiä.



Normaalisti tuollainen fiilis kestäisi sen muutaman päivän ja viimeistään saatuani inspiraatiota muiden blogiluomuksista, palaisin halusta päästä tekemään tätä. Nyt tämä "tauti" on ollut pidempään, enkä nauti blogin pitämisestä. En enää osaa tätä. Toisaalta olen sellainen jäärä, etten tästä blogista osaisi päästää irtikään. Onhan tämä kehittynyt ja kulkenut matkan sieltä tänne. Tahdon muutoksia nykytilanteeseen.

Hirmumuutoksia tänne ei tule. Blogin tämänhetkinen ulkoasu on sellainen, jonka allekirjoitan onnistuneeksi. Vielä kun saisin sisällön muutettua sellaiseksi ajatusvirraksi kuin se oli joskus. Sitten olisin lähempänä tyytyväisyyttä. Tarvitsen hiukan hermolomaa blogista, koska tällä hetkellä tahtoisin deletoida niin monta postausta, että blogi muuttuisi todella suppeaksi. Vähän etäisyyttä vain. Joskus on hyvä katsoa asioita kaukaa, jotta näkee ytimen.



Blogi on aina ollut minulle paikka, jossa heijastan tunteet todella avoimesti - tai ainakin ennen tein. Nyt meininki on muuttunut, kuten myös ajattelija niiden takana. Vuosi sitten tätä kirjoittanut tyttö oli loukussa elämänsä kanssa. Välivuosi on nyt takanapäin ja edessä yliopisto. Muutosta ei siis tule vain ajatuskatkon takia, vaan simppelisti elämän takia. Ja elämästähän minä täällä blogissa olen ja tulen jatkossakin kirjoittamaan. 

Tämä tunnustus helpotti. Kiitos jos jaksoit lukea näinkin pitkälle. Palaillaan

Välietappi



Kuten täällä tiedetäänkin, viime lukukaudella meikäläinen ei istunut pulpetilla, vaan vietti välivuoden. Tein töitä, keväällä luin pääsykokeisiin ja muutin omilleni. Missä ollaan nyt?

Riittivätkö pisteet hammaslääketieteelliseen? Ei. Pääsinkö silti kouluun? Pääsin. Haenko ensi vuonna lääkikseen? Kyllä. Olenko tyytyväinen? Olen. 

Vaikka kuinka välivuosi kasvatti ja opetti, niin olen todella iloinen päästessäni takaisin koulunpenkille. Samalla se tarkoittaa, että aion nauttia viimeisistä kesäkeleistä riemulla - tehkää tekin niin.

Lupaa että muistat



Muista nämä, kun sinulla on paha olla:
Mansikat maistuvat yhä mansikoilta.
Kesämekko on yhä maailman mukavin vaate kelistä huolimatta.
Kaikilla seeproilla on ainutlaatuinen raidoitus.
Valmiissa maailmassa ei ole kiire mihinkään.

Kolme

Kolme tuntia sitten nukuin kainalossasi. Senkin patteri.

Kolme päivää sitten tutustuin Netflixiin. Jäin koukkuun.

Kolme kuukautta olen saanut asua omillani. Omassa kodissani.

Kolme vuotta siitä, kun sinä jäit rinnalleni. Ja siinä olet pysynyt ♥