Neljän euron aurinkohattu

En vielä puoli vuotta sitten olisi uskonut lähteväni ulkomaille yksin, mutta onneksi lähdin. Kun kesän ensimmäinen työvuorolista julkaistiin, siellä oli poikkeuksellisesti kohdallani viikko vapaata. Viikko aikaa seikkailulle. En epäröinyt.

Laukkuun pelkkiä kesävaatteita, juna kohti Helsinkiä ja vasta junamatkalla varattu matka vei tämän reissaajan Lindokseen viikoksi. Sopivan sympaattinen kaupunki yksin reissaamiseen. Sopivan mittainen aika olla omien ajatusten kanssa kahdestaan. Paljon aurinkoa, uimista ja äänikirjoja. Ikävöintiä, mutta sitäkin enemmän hymyä. Hymyä elämälle.

Kaikista huvittavinta, että olin ostanut osittain vitsillä mukaani huovan ja neljän euron rantahatun, joka osoittautui reissun parhaaksi ostokseksi suojellessaan päätäni sekä auringolta että yhden päivän sateelta.

Palasin reissusta yhden aasipaidan ja monen hyttysenpureman verran rikkaampana ja kaikista tärkeimpänä - sydämen kuulolaitteen volyymit voimakkaampana!

Kyllä, näin kauan meni löytää taas oma itsensä.

Älä kysy minne johtaa tie

Elämäni pisin reissu. Kaksi viikkoa Tanzanian tähtitaivaan alla. Otava oli väärinpäin, näin venuksen ja jupiterin pohjantähden sijaan. 

mutta,

En minä sinne tähtiä mennyt tuijottelemaan. Pääsin vain niin lähelle, että tarinan kertominen on turvallisempi aloittaa kaukaa. Jotta saisi kokokuvan kaikesta tapahtuneesta. 

Sanotaan, että matkailu avartaa. 

Minä sanon, että matkailu avartaa, mutta Afrikka vielä enemmän.

Summer summarum

Mun kesä alkoi ylppäreistä ja päättyy huomenna. Kesän ekat viikot meni siinä missä muidenkin. Oli kesätyöt, viileät rantakelit, eikä tietoakaan tulevista helteistä. Kunnes ne sitten iskivät ja ilmastointimööpeli oli mun paras kaveri.

Työt loppuivat juhannukseen, kuten myös helteet. Kylmyyttä oli juhannuksena, mutta vieläkin enemmän kahdeksana kesäyönä, jolloin olin lapsia vahtimassa. Samalla tuulet muuttuivat muutenkin - sain kuulla, ettei opiskelupaikkaa ollut.

Mä halusin paeta todellisuutta, joka syksyllä koittaisi. Sen lisäksi, että hukutin suruni kesäherkkuihin ja mukaviin vaatteisiin, pakenin. Oulu-Helsinki väli oli samanlainen kuin minäkin - välillä satoi ja välillä paistoi. Mutta saaristossa aika pysähtyi ja sain hengittää.

Mun pitäisi opetella elämään ilman ennakkoluuloja - seikkailla enemmän. Luon helposti asioista ennakkokuvan, minkä vuoksi koen pienen pettymyksen joka kerta, kun astun todellisuuteen. KFC olikin pahaa, aikataulut menivät pöntästä alas, enkä ostanut kilokaupalla vaatteita matkalaukkuun. Osaan silti löytää niiden asioiden tilalle ihanampia asioita, kuten smoothiet ja yövalot tivolissa. Kotiin on silti ihana palata. Reissun jälkeen nautittiin vielä hetki tutusta saaristosta. Meri - siihen en kyllästy koskaan.

Viimeiset lomaviikot vedin täysillä. Tein asioita, joita en aiemmin ollut kokeillut. Tutustuin uusiin ihmisiin, istuin yöllä tuijotellen tehtaita, laitoin ituja leivän päälle. Tein omaa historiankirjaani eteenpäin.

Huomenna palaan uudenlaiseen arkeen, johon liittyvät työnteko ja fiksummat valinnat. Odotan niitä innolla.

Oletko vielä heittänyt kysymyksiä tänne?

Tivolielämää

Eletään herroiksi, ostetaan liian kalliita mehuja ja nautitaan hedelmälihaa.

Vihataan ja rakastetaan huvipuistoja, kunhan nähdään laskeva aurinko karusellin korkeuksissa.

Syödään liikaa sokeria ja nauretaan, kun kaloille ei kelpaa jäätelö.

Odotetaan pimeää, jotta fiilis laskeutuu kosketeltavaksi.

KBH

Tuntematon on jännittävää. Kummallakaan ei ole mitään hajua tuleeko laukku perille tai selvitäänkö me kaksin koneeseen. Kello on yö, mutta me istutaan autossa kohti Helsingin lentokenttää.

Noustiin oikeaan koneeseen. Laukku tuli perille. Selvittiin Köpiksen keskustaan ja hotellille. Silloin tiesi selviävänsä. Pieni väsynyt seikkailija heräsi meissä molemmissa, kun istuttiin Nyhavnin kuumalla kahvilaterassilla ja valikoitiin kävelyreittejä. Skipattiin Pieni merenneito, mutta käveltiin sen ohi. Huomion kiinnitti paremmin uiva koira ja varjoisan paikan metsästys. Päivän jälkeen väsyneet jalat nauttivat hotellihuoneesta ja c moren kanavista.

Toisena päivänä olin onnellinen. Reissun yksi ihanimmista asioista oli palata ajassa taaksepäin Kööpenhaminan eläintarhaan, jossa olin viimeksi 9 vuotiaana. Muistelin pikku-Annia, joka jaksoi ihastella punapyllypaviaaneja samassa paikassa. Mikään ei ollut kymmenessä vuodessa muuttunut. Sama tyttö seisoi taas nuiden palleroiden häkillä monta hetkeä.

Jos jonkuin kirosanan keksin, niin se on museo - paikka, jonne mut saa lahjoimalla tai pakottamalla. On vain muutama asia historiassa, mitkä musta on edes jotenkin siedettäviä. Mietin joskus, tulenko koskaan sivistymään ja käymään museoissa muutenkin, kuin pakkopullalla. Köpiksen museoista löytyi vastaus useampana päivänä. Vaikka otinkin muutaman irvistyskuvan patsaiden kanssa, jaksoin katsella niitä sekuntia pidempään. Rakastin taulujen tuijottelua ja tutkiskelua, niiden taakse jääneitä tarinoita ja taidokkaita linjoja. En kertaakaan pakkopullaoloa. Näköjään sitä ollaan sivistyksen huipulla lukion jälkeen.

Millaiset asiat sulle on tärkeitä matkustaessa? Nähtävyydet, museot, eläintarhat?