Salaisuuksia

Mietin joskus, että miten monta salaisuutta ja tarinaa
Whatsapp on tallentanut "Lähetä" napin jälkeen.

Salaisuuksia,

jotka olisi turvallisempi lausua ääneen kahvilassa,
ja antaa niiden hukkua taustameluun.

Meri

Huomaan kaipaavani merelle silloin tällöin.

Sinne, missä horisontti on sininen.

Sinne, minne voi karata pois tietoisuudesta.

Koska tietoisuus jätetään rannalle vilkuttamaan, niinkuin Nipsu muumeissa.

Tämä tunne korostuu aina, kun minun tekisi mieli muuttaa omilleni.

Soutuvene, joka on kiinnitetty köydellä.

Toivottavasti tuo köysi katkeaa syksyyn menessä ja vene saa mennä menojaan.

Tammikuukuu

Tammikuussa aamut olivat hyvin outoja. Vaikka minkä verran sitä unta tuli, herätyskellon soidessa sänky veti tiukemmin sisäänsä. Ja vaikka kuinka tykkäänkin miniporkkanoista, enemmän tuli kauhottua irtokarkkeja. Eikä uudenvuoden lupaus kovin pitkällä ole, yhä saisin harkita sanomisiani kahdesti. Tahtoisin olla niin paljon enemmän. Jaksaa opiskella, venyä kaikkiin ilmansuuntiin ja olla huolellinen. Ja silti, tässä mä oon, räpiköin eteenpäin ja toivon helmikuulta armoa.

Voin silti kertoa, että tammikuun saldo oli reippaasti plussan puolella. Ehdin silloin tällöin istahtaa alas kahvilassa, katsoa ulos auton ikkunasta ja hymyillä superisti uuden hiustyylin myötä.