Näytetään tekstit, joissa on tunniste diary. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste diary. Näytä kaikki tekstit

Varmuuskopio

IMG_6959-2-1

Blogini on varmuuskopio
niistä sanoista
niistä tunteista
joihin ehkä joskus haluan palata,
vaikka kuljenkin aina eteenpäin.

Vuosi 2015
Alkoi pahimassa krapulassa
ja jatkui pahana olona.
Oli vain ihminen joka halusi vapautua.
Leikkasi vuosien jälkeen yli 20cm hiusta.
Muuttolintuna lensi keväällä kotiinsa.
Samaan kaupunkiin, mutta silti kauas katseilta.
   Korkeimpaan kerrokseen.

02 (1)
 01 (1)

02 (2)-1

03 (1)-1

03 (2)-1

03 (2)

08 (5)-1

Kävin välissä Afrikassa,
ymmärsin paljon
ja jäin janoamaan lisää.
Toivotetaan salmonella tervetulleeksi.
Sen ansiosta sain kesän, jolloin kokeilin.

06 (4)

06 (3)

06 (2)

06 (5)

06 (1)
 
Kokeilin elävää musiikkia,
juoksin ja maalasin
   mieleni iloiseksi.
Tein muutaman kuvausreissun.
 05 (2)-1

05 (2)
 
08 (3)

07-1

06 (0)

Reväytin takareiden,
koska humalassa ei aina olla järkeviä.
Vaati kuukausia korjautuakseen.
Uusi joukkue, ei silti oma.
Mutta yhä tanssi,
   joka piti ehjänä.

04

09 (1)

09

09 (3)

10

Kutsu yliopistoon.
Ei lääkikseen, ei päämäärään,
johonkin siihen välille.
Se hetken kärsimys, josta nyt on kiitollinen.
Muutoksia elämässä.
   Opiskelijaelämää

05 (1)-1

08

IMG_6905-1
ja sinä.

Yksi sydän lopetti sykkimisen,
mutta aikaa ei voi pysäyttää.

09 (4)

Perhosia, petoksia ja tunnemyrsky.
Olin liian heikko, tarvitsin rohkaisua.
Rohkaisua hypätä pois veneestä.

Rakkaudessa päätöksiä ei tehdä järjellä.
Vaikka tuloksena onkin särjetty sydän ja unelma yhteenmuutosta.
Päättynyt parisuhde
ja siitä seurannut epäonnistumisen tunne.

10 (2)

IMG_5314-2


07 (1)

07 (2)
kiitos.

Rakkaus ei katso kelloa.
Uusi rakas taustakuvana
ja minä vieressä.
   Hymyssä suin.

09 (5)

IMG_6989-3

Ö

2016,
lupaan olla kauniimpi versio itsestäni,
koska aitous on kauneutta parhaimmillaan.

Välietappi



Kuten täällä tiedetäänkin, viime lukukaudella meikäläinen ei istunut pulpetilla, vaan vietti välivuoden. Tein töitä, keväällä luin pääsykokeisiin ja muutin omilleni. Missä ollaan nyt?

Riittivätkö pisteet hammaslääketieteelliseen? Ei. Pääsinkö silti kouluun? Pääsin. Haenko ensi vuonna lääkikseen? Kyllä. Olenko tyytyväinen? Olen. 

Vaikka kuinka välivuosi kasvatti ja opetti, niin olen todella iloinen päästessäni takaisin koulunpenkille. Samalla se tarkoittaa, että aion nauttia viimeisistä kesäkeleistä riemulla - tehkää tekin niin.

Lukutoukan kevät

Miten kuvailisin viimeistä vuotta? Olin kotelossa. Ennen huhtikuuta olin toukka, jolla oli velvollisuuksia ja hidasta menoa. Ei mitään silmiinpistävää elämässä. Kun 13. huhtikuuta alkoi lukuvapaa töistä, toukka koteloitui. Neljä seinää ja pöytä täynnä kirjoja. Ei juurikaan kotelon ulkopuolista elämää, ainoastaan pitkiä lukuhetkiä omassa rauhassa.


Sitten tuli se hetki, joka oli tullut liian hitaasti ja samalla liian nopeasti. Pääsykoe. Viiden tunnin jälkeen sai ryömiä ulos kotelosta. Siipiä olen puhdistanut vielä viikon ja nyt voin kertoa olevani vapaa lentämään. Perhosen kevyt.

MUTTA
Juuri, kun olen pääsemässä bloggaamisen makuun, mun on tultava sanomaan teille heihei. Ei, blogi ei lopeta, mutta tämä tyttö lähtee etsimään Afrikan tähteä päiväntasaajan tienoille. Eikä tuu ennen juhannusta takaisin. Samalla omppu (=puhelin) jää kotivahdiksi, eli Afrikasta näette tuhansia kuvia sitten järkkärilaadulla.

En mä tätä blogia aivan vahtimatta jätä. Sen verran olen panostanut, että muutama postaus tulee ajastettuna, jottei meitsin tarvitse potea sitä taaskaanenooblogannut-mielipahaa.

Lupaus kesästä



Arvatkaa kuinka oudolta tuntuu,

kun enää ei tarvitse lykätä asioita

voin valvoa myöhään ja ottaa enemmän aikaa, jos siltä tuntuu

ilman sen suurempia seurauksia

Ei tarvitse tasapainotella
luovuuden ja järjen välillä

Uskallan hengittää suuremmilla tilavuuksilla

blogi, kuvausreissut, vesivärit, paskartelu
Teitä oli ikävä.

Päivien ihanat rutiinit


Minä pidän siitä, että aamulla aurinko paistaa huoneen läpi sänkyyni. Nousen ja laitan aamulypsyn soimaan.
Teen aamupalan ja laitan kahvin tippumaan, ennen kuin istun oppikirjojen ääreen.
Luen, luen, luen ja luen. Siinäpä se aika vierähtää. Kun katsoo sivujen välissä ulos, näkee tielle ja ohi ajavat autot.


Kun kello lähestyy kymmentä oloni on valmis. Mikään ei ole kesken. Hyvä mieli, hyvät unet.
Ja aamulla kaikki uudestaan.


Tammikuukuu




Tammikuussa aamut olivat hyvin outoja. Vaikka minkä verran sitä unta tuli, herätyskellon soidessa sänky veti tiukemmin sisäänsä. Ja vaikka kuinka tykkäänkin miniporkkanoista, enemmän tuli kauhottua irtokarkkeja. Eikä uudenvuoden lupaus kovin pitkällä ole, yhä saisin harkita sanomisiani kahdesti. Tahtoisin olla niin paljon enemmän. Jaksaa opiskella, venyä kaikkiin ilmansuuntiin ja olla huolellinen. Ja silti, tässä mä oon, räpiköin eteenpäin ja toivon helmikuulta armoa.


Voin silti kertoa, että tammikuun saldo oli reippaasti plussan puolella. Ehdin silloin tällöin istahtaa alas kahvilassa, katsoa ulos auton ikkunasta ja hymyillä superisti uuden hiustyylin myötä.

Kamala päivä tuli vierailulle


Tahtoisin leikata saksilla kaikki ne takut ajatuslangasta. Toisaalta haluaisin huutaa keuhkot rikki vaikka kilometrin päähän. Toisaalta paiskoa puhelimen ja olla aivan hiljaa. Haluan lukon oveen ja kääriytyä äänieristettyyn huoneeseen. Kadota kokonaan ja pysäyttää ajan. Pyyhkiä epäonnen pois paperilta.

Vaikka enhän minä niin oikeasti tekisi.

Menin eilen rikki. Aivan, kuin olisi lasi paiskottu maahan. Tuhansiksi palasiksi. Olin sirpaleina asfaltilla. Niin pahasti rikki, että olemassaoloni muuttui kyseenalaiseksi. Että olisin kaiken pahan lähde ja taakka elämälle. Sellaista ajatusta on vaikea leikata pois. Sanat syöpyvät sellaiseksi köynnökseksi, että vaatii aikaa, jotta sen saisi leikattua irti.

10 päivässä kaikki hyvä katosi.