luurikuume ja syyslunssa

Kännykkä on luonut päässäni harhakuvan siitä, ettei muuta ajanvietettä ole tv:n ja tietokoneen lisäksi. On kamerat ja pelit ja somet ja kaikki. Kun pitänyt itsensä sopivan kiireisenä, tajuaa, ettei olekaan niin riippuvainen älyluurin tarjonnasta. Eikä tähän tarvittu mitään mahdottoman spesiaalia elämää. Flunssaa ja normaalia arkea (jos varaston tyhjennystä ei lasketa). Puhelimen räpläily on tippunut siihen mihin kuuluukin; se on satunnainen ohikulkija arjen askareissa.

Okei, en osaa valehdella tänne. Yksi iso osasyy puhelimen boikotointiin, on uuden päivityksen myötä tapahtunut hidastuminen. Vaikka kaikki on päivitetty, takkuilu jatkuu ja käyttäjä tuskistuu. Olen potenut koko syksyn ajan aikamoista luurikuumetta ja voin luvata, että säästöpossun kohde liittyy vahvasti siihen. En tosin mene vielä asioiden edelle, koska idea on vasta ajatuksen tasolla.

Senkin lisäksi, että teen tahallani kirjoitusvirheitä kuvateksteihin, olen saanut tarpeekseni flunssasta. Miksi miksi miksi miksi oon jatkuvasti sairas? Infotus: silloin kun hyppelin lukiossa ties kuinka monien pöpöjen parissa, olin superharvoin sairaana. Nyt, kun vietän osan viikosta sisällä lämpimässä ja isomman osan töissä (jossa jatkuvasti pestään käsiä), kroppani toivottaa tervetulleeksi jokaisen lenssun. Meinaa ottaa päähän tämä tämmöinen, koska a) flunssa ei sovi tällaisen asiakaspalvelijan arkeen, b) en osaa olla tanssitunnilla sivustakatsojana c) arvatkaa vaan, lähdenkö kuvaamaan pää tukossa.

Tuntuu höpsöltä julkaista tällainen postaus kuun 1. päivä, mutta tosiaan, mulle syksy meni ohi ruskan mukana ja alan odotella, milloin maa värjäytyisi toiseksi. Saapi ilmineerata itsensä, jos kokee samoja tuntemuksia!

Tällainen hupsu idea, jos mun flunssa jättää äänen rauhaan, oisko kannatusta videopostaukselle? Ideoita otetaan vastaan!

Minusta ei ole Toveksi

Ikuistettuja hetkiä kesästä. Runosuoni ei syki näille, koska mä en halua sanoa näistä enempää. Mää rakastan nuita maisemia ja niissä koettuja pysähdysmomentteja, mutta tunnetta ei osaa pukea sanoiksi. Porvoon saaristo, miksi minä en pysty? Tove Jansson on jo tehnyt sen. Muumien seikkailut ovat pitkälti inspiroituneet nuissa maisemissa. Synkät metsät, kukkaiset niityt, kaikki. Ehkä minun pitäisi lukea enemmän muumikirjoja.

Mitä sinä kirjoittaisit nuista kuvista?

Ei känniselle saa suuttua

Tiedän tarvitsevani juhannuksena sukua. Sakkia, jossa bleiserit vaihtuvat pieruverkkareihin. Vatsaa, joka venyy koko päivän. Puusaunaa, vihtaa ja huussia. Putkitelevisiota, jota ei loppujen lopuksi edes katso. Mökkitien ja metsän. Ehkä muutaman eläinkaverin hytykästä hirveen.

Luulin tarvitsemani yötä vasten serkut ja tanssilattian valot, mutta toisin kävi. Saunan jälkeen, juuri pohjustuksen pakkeiloineena päätit estää suunnitelmani. Päätit toisin ja sait minut kiehumaan. Purin huultani ja toistin otsikon mantraa pääni sisällä. Suvun mökki jäi taakse ja istuit pelkääjän paikalla. Mä en raivonnut,  auton radio soitti oikeita sanoja. Kätkin tunteeni niihin ja ajoin omalle mökille. Vain me kaksi ja vihainen minä. Keitit kahvin ja annoit minun hengittää. Ja tajuta. Lepyin.

Tarvitsinkin vain sinut, kello kahden paljun ja saunan. Rauhallisen yömetsän ja sumua pohjaveden pinnalla. Täydellisen hetken sukeltaa kainaloosi podiskelemaan maailmaa.

Niin paljon kaikkea, ettei voi sanoiksi riisua.

Hankihullun pääsiäinen

Hankihullun pääsiäissaldo:
Punainen työtakki, helteet, hyvä meno aamuun asti.
Pottereita veljen kanssa ja taistelua siitä, kumpi valvoo pidempään.
Serkkukopla, keekki ja onnen kyyneleet.
Uusia mahtavia ihmisiä ja vanhoja tuttuja.
Riemuidiootti hyppimässä vitostien varrella, koska aurinko paistaa, eikä krapula tunnu krapulalta.
Tasan yksi pääsiäismuna, joka riitti tuomaan lapsuuden nostalgiat.

 Millasia saldoja muille tuli? 

Mistä tietää, että rakastaa?

Ai onko sulla gines? Ihan varmasti? Aha. Sori mun pitää lopettaa ja käydä matkahuollon sivuilla. Seuraava bussi Kuusamoon ei odota.

Mä en aikaisemmin tajunnut, miten paljon jotain tiettyä paikkaa voi sanoa ikävöivänsä ja rakastavansa. Asia kävi ilmi tosi helposti ja nopeasti: heti, kun sain mahdollisuuden lähteä mökille parin kuukauden odotuksen jälkeen, tein sen. Skippasin parit menot ja katsoin seuraavan bussin lähtöajan.

Pikapakkausten ja syömisten jälkeen istuin bussiin. Onnellisena. Hymyilin kuin riemuidiootti ja katsoin koko matkan ikkunasta ulos. Onko se niin, että rakkaus tekee ihmisestä ihan höpsön? Näköjään.

Lastenohjelman mukaan rakkaus on sitä, että rakastuu joka päivä uudelleen. Mä rakastun joka päivä uudelleen pakkasessa kipristeleviin varpaisiin. Ja avantoon.

Aito rakkaus yllättää laulaa Juha Tapio. Niin teki myös oikea kaakaojauhe maidossa. Aitoa rakkautta.

Rakkaus tekee onnelliseksi. Sellaiseksi, ettei millään muulla ole väliä. Ei edes sillä, montako ylimääräistä karkkikääröä tuli avattua. Vinkki: just oikea määrä.

Missä sulla on sellainen rakkauspaikka? Asia, josta tulvit onnellisuutta? Millainen tarina sen taakse kätkeytyy? Kertokaa, meitsi tahtoo kuulla.