Ne kuuluisat sanat

Ei. Mä en kadonnut minnekkään ulkomaille tai viihteelle, vaikka sainkin sanoa ne kuuluisat sanat: ohi on. Mä en tehnyt mitään hurjaa. Pidin yhden vapaapäivän, jätin lukion taakseni ja sitten alkoi uusi elämä: valmennuskurssi. Mä hullu maksoin itseni kipeäksi siitä, että saan opiskella 10 tuntia päivässä. Ei se ole hulluutta, jos on tahdonvoimaa. Lääkis, kyllä mä sinne menen, vaikka mikä olisi.

Kuva on n. vuoden takaa. Samat kasvot tuijottaa peilistä vieläkin, mutta ne ovat erilaiset. Kirjastossa huomasin jotain hullua: edessäni olevalla tytöllä oli pitkän matematiikan kirja. Ja minulla edessäni lääkiksen vanhat pääsykokeet. Elämä muuttuu viikossa aivan toiseksi.

Ei, opiskelu ei ole vielä ohi. Nyt se vasta alkaa.

Tsemppiä ja motivaatiota kaikille, jotka jo ahkerasti lukevat pääsykokeisiin! 

Sä pystyt siihen!

Jag talar inte svenska

Rakas ystäväni. Tiedän, ettei tiemme ole koskaan ollut mutkaton. On osittain syytäni, etten viitsinyt panostaa suhteeseemme. Eihän muistella pahalla? Jos yhtään kunnioitat sitä vähäistä polkuamme, niin lupaathan olla armollinen huomenna. En halua, että kaikki nämä yhteiset vuotemme valuvat hukkaan vain, koska en viitsinyt silloin joskus. Ruotsi, älä toista virheitäni ja tuota minulle yhtä suurta pettymystä, kuin minä sinulle. Älä huoli, kyllä minä vielä muistan että KON SU KIE PRE!

Lycka till vai miten se meni kaikki ruotsin kirjoittajat.

Mistä tietää, että rakastaa?

Ai onko sulla gines? Ihan varmasti? Aha. Sori mun pitää lopettaa ja käydä matkahuollon sivuilla. Seuraava bussi Kuusamoon ei odota.

Mä en aikaisemmin tajunnut, miten paljon jotain tiettyä paikkaa voi sanoa ikävöivänsä ja rakastavansa. Asia kävi ilmi tosi helposti ja nopeasti: heti, kun sain mahdollisuuden lähteä mökille parin kuukauden odotuksen jälkeen, tein sen. Skippasin parit menot ja katsoin seuraavan bussin lähtöajan.

Pikapakkausten ja syömisten jälkeen istuin bussiin. Onnellisena. Hymyilin kuin riemuidiootti ja katsoin koko matkan ikkunasta ulos. Onko se niin, että rakkaus tekee ihmisestä ihan höpsön? Näköjään.

Lastenohjelman mukaan rakkaus on sitä, että rakastuu joka päivä uudelleen. Mä rakastun joka päivä uudelleen pakkasessa kipristeleviin varpaisiin. Ja avantoon.

Aito rakkaus yllättää laulaa Juha Tapio. Niin teki myös oikea kaakaojauhe maidossa. Aitoa rakkautta.

Rakkaus tekee onnelliseksi. Sellaiseksi, ettei millään muulla ole väliä. Ei edes sillä, montako ylimääräistä karkkikääröä tuli avattua. Vinkki: just oikea määrä.

Missä sulla on sellainen rakkauspaikka? Asia, josta tulvit onnellisuutta? Millainen tarina sen taakse kätkeytyy? Kertokaa, meitsi tahtoo kuulla.

En sano

Mä oon lyhytsanainen, mutta mulla on paljon sanottavaa. En osaa kirjoittaa hienoja ja pitkiä tekstejä, vaikka ajatuksia syntyisi enemmän, kuin paperille mahtuu. Syntyy tunteita, muttei oikeita sanoja.

Välillä mä puhun eri kieltä. Keksin omia sanoja, joita kukaan ei ymmärrä. Suomen kieli on taipuisaa ja minä taivun mukana. Joskus taivun väärään suuntaan ja kaadun. Silloin sanon sanoja, jotka tarkoittavat jotain ihan muuta, kuin pitäisi.

Me puhutaan välillä ihan eri kieliä ja taajuuksia, mutta silti me ollaan kuin interferenssi: kaksi aaltoa, jotka samassa vaiheessa vahvistavat toisiaan.

Siinä sinulle YTL, joka et kuitenkaan anna hyviä pisteitä pohdiskeluistani. Terkkuja vaan muille eväsretkeilijöille.

Tietoja minusta

...ja vähän lisää blogin Minä-osiossa

fiilistele

Vihreää maaliskuussa. Ei niin kuulu olla sanoo jotku. Pitäisi olla iso kerros lunta kaiken vihreän päällä. Muttaku kasvit ei noudata almanakkaa. Ne menee ja tulee fiiliksen mukaan. Jos on tarpeeksi lämmin, ne paljastavat itsensä lumipeiton alta tai kylmän tullen piiloutuvat sen alle. Ei niiden tarvi tietää mikä kuukausi on tai mitä muut ajattelee. Ne ei mee ja tuu massan mukana vaan miten fiilikset sanoo. Oli sitten kylmä tai ei. Välillä mäkin toivoisin olevani kasvi.

Baby it's done

Vihdoin maaliskuun puolella päivitetty ulkoasu on valmis! Muokkaus kesti tavallista kauemmin, koska muokkasin KAIKEN uusiksi aloittaen niistä ihanista "kehykset pois kuvista" koodailuilla. Kun pohja vaikutti hyvältä silmään, jouduin vaihtamaan konetta ja tekemään lisää hienosäätöjä (koska eri koneilla ulkoasu saattaa näyttää toisenlaiselta mur). Viikonloppuna en turhia makoillut koneen äärellä, mutta pohdiskelin banneria ja tänään aamuinspiksellä sekin tuli tehtyä. Bannerista en mene vielä 100% takuuseen, mutta ei tuo yhtään pöllömmältä näytä(eihän?).

Nyt on se aika kysyä... Mitäs pidätte? Risuja ja ruusuja otetaan vastaan.

ps. edellisestä ulkoasusta tulee kuva tuonne blogi-osioon kunhan pääsen isälle metsästämään sen kuvasen screenshoteista.