Kaupunkijuhannus

Elämäni ensimmäinen juhannus kaupungissa. Juhannus ilman -heila loppupäätettä. Aattona tehty kauppareissu kipparihattu ja HAI-saappaat yllä. Mielestäni se oli aika söpö juhannuslook, joka suojasi sekä varpaat että hiukset sateelta. Kokkasin perunoita, jauhelihapihvejä ja sienikastiketta. Saunoin. Lähimpänä saunavastaa/vihtaa oli parvekkeelta minun kanssa tuijotuskilpailua pitänyt koivu.

Loppuilta:

Baari (edelleen ilman juhannusheilaa)

Tuplajuustohamppari ja deepit keskustelut ystävän kanssa

Aamuyöllä ostettu karkkipussi

ja rempan viimeistelyä vaille odottelevan asunnon tsekkaaminen (pikkuhiljaa haluaisin jo porukoiden nurkista takaisin vuokra-asutukseeni)

Kesällä kerran

Alkukesä elämäni upeimmalla reissulla. Reisulla, josta matkaan tarttui oireeton salmonella - eli vielä heinäkuukin saikkua lomaa. Vihdoin aikaa nähdä ihmsiä ja tutustua uusiin lenkkireitteihin. Yksiöelämää pensasmustikoiden ja ajattomuuden kanssa. Irtiottoa pääsykokeiden jälkeen.

Livemusiikkia joko artisteilta tai merenaalloilta. Matkoja lapsuuteen, kaverin uuteen kotikaupunkiin ja väriesteiden läpi. Vihdoin aikaa maalata vesiväreillä, istua vailla ohjelmaa tai pitää extempore venyttelyhetkiä.

Loman kruunasi viimeinen ilta vanhalla kaverikokoonpanolla - ollaan kuitenkin kaikki eri puolilla Suomen korkeakouluissa. Silti meitä naurattaa sama huumori ja tempaukset.

Tätä kesää minä rakastin.

Tuntemattomalle hymynsä osoittaa

 

Kerronpa teille tytöstä, joka tykkää vesiväreistä.

Koki ne hankaliksi monen vuoden tauon jälkeen.

Jatkoi silti maalaamista.

Laittoi osan kirjekuoriin

ja lähetti maailmalle.

Ehkä joku pitää niistä.

Ihmisiä on mukava ilahduttaa ♥

Kesälupaus

Näitä kuvia muistelen vielä talvipakkasilla.
Hellettä, punkkipelkoa ja spagettiolkaimia.
Aurinkorasvaa after sunia ja suolaista tuoksua.
Vielä viikon rakastan kesää, sitten annan säiden kylmetä.
Ja vielä viikko on teillä aikaa ilmiantaa bloginne

Tanssin riemua

Olen tottunut keskittymään pään sisällä tapahtuviin pohdintoihin, mutta nyt mieleni tekee onneliseksi se, että olen terve fyysisesti. Sitä ei aina osaa tehdä. Ylistää kehoa. Kuinka se osaa  kävellä, juosta, hyppiä, tai ennemminkin - ylläpitää elämää ihon sisällä. Tiedän, ettei kaikilla ole mahdollista kävellä tai tehdä ylläolevissa kuvissa olevia asioita - mutta silti. Kiitä kroppaasi. Oli se minkä muotoinen tai kuinka liikkuva tahansa. Hemmottele sitä joskus. Silittele, pese, pidä lämpimänä - tee sillä asioita liikkeiden rajoissa. Tanssi sen kanssa kiitollisuustanssi. Kroppasi ei osaa puhua, mutta se kiittää hyvällä ololla. Sanatonta välittämistä.

Taiteilijavaihe

Noin. Siinä se tuli. Blokki nimittäin. Seinä, jonka yli en kirjoittamalla pääse.

Yleensä minulla on 101 postausideaa ja kuvia, joiden takia tahdon painaa "Julkaise" nappulaa. Mutta ei, nyt se fiilis on jossain kesälaitumilla. Tilalle on tullut perfektionismi. Ajattelutapa, jonka takia en kelpuuta yhtäkään ottamaani kuvaa tai tekstiä. Aina on jokin asia pielessä - asettelu, sisältö, muokkaushelvetti. Kirjoittaminen on kuin veteen yrittäisi runoilla ja kuviin ei ole ikuistunut helmiä.

Normaalisti tuollainen fiilis kestäisi sen muutaman päivän ja viimeistään saatuani inspiraatiota muiden blogiluomuksista, palaisin halusta päästä tekemään tätä. Nyt tämä "tauti" on ollut pidempään, enkä nauti blogin pitämisestä. En enää osaa tätä. Toisaalta olen sellainen jäärä, etten tästä blogista osaisi päästää irtikään. Onhan tämä kehittynyt ja kulkenut matkan sieltä tänne. Tahdon muutoksia nykytilanteeseen.

Hirmumuutoksia tänne ei tule. Blogin tämänhetkinen ulkoasu on sellainen, jonka allekirjoitan onnistuneeksi. Vielä kun saisin sisällön muutettua sellaiseksi ajatusvirraksi kuin se oli joskus. Sitten olisin lähempänä tyytyväisyyttä. Tarvitsen hiukan hermolomaa blogista, koska tällä hetkellä tahtoisin deletoida niin monta postausta, että blogi muuttuisi todella suppeaksi. Vähän etäisyyttä vain. Joskus on hyvä katsoa asioita kaukaa, jotta näkee ytimen.

Blogi on aina ollut minulle paikka, jossa heijastan tunteet todella avoimesti - tai ainakin ennen tein. Nyt meininki on muuttunut, kuten myös ajattelija niiden takana. Vuosi sitten tätä kirjoittanut tyttö oli loukussa elämänsä kanssa. Välivuosi on nyt takanapäin ja edessä yliopisto. Muutosta ei siis tule vain ajatuskatkon takia, vaan simppelisti elämän takia. Ja elämästähän minä täällä blogissa olen ja tulen jatkossakin kirjoittamaan. 

Tämä tunnustus helpotti. Kiitos jos jaksoit lukea näinkin pitkälle. Palaillaan ♥

Lupaa että muistat

Muista nämä, kun sinulla on paha olla:
Mansikat maistuvat yhä mansikoilta.
Kesämekko on yhä maailman mukavin vaate kelistä huolimatta.
Kaikilla seeproilla on ainutlaatuinen raidoitus.
Valmiissa maailmassa ei ole kiire mihinkään.

Kolme

Kolme tuntia sitten nukuin kainalossasi. Senkin patteri.

Kolme päivää sitten tutustuin Netflixiin. Jäin koukkuun.

Kolme kuukautta olen saanut asua omillani. Omassa kodissani.

Kolme vuotta siitä, kun sinä jäit rinnalleni. Ja siinä olet pysynyt ♥

Älä kysy minne johtaa tie

Elämäni pisin reissu. Kaksi viikkoa Tanzanian tähtitaivaan alla. Otava oli väärinpäin, näin venuksen ja jupiterin pohjantähden sijaan. 

mutta,

En minä sinne tähtiä mennyt tuijottelemaan. Pääsin vain niin lähelle, että tarinan kertominen on turvallisempi aloittaa kaukaa. Jotta saisi kokokuvan kaikesta tapahtuneesta. 

Sanotaan, että matkailu avartaa. 

Minä sanon, että matkailu avartaa, mutta Afrikka vielä enemmän.

Hylätty

Hylätyissä rakennuksissa on jotain erityistä. Niihin törmätessä aika pysähtyy hetkeksi. Pala historiaa, jota ei ole vielä peitetty uusilla kerrostaloilla. Niissä haisee home ja sen ovat asuttaneet erilaiset lentelijät. Pihalla on hylättyjä esineitä, piikiveä kaukaisuudesta ja niin makeita kuvaspotteja. Joku tämänkin on rakentanut. Asetellut punaiset tiilet paikoilleen ja ihastellut sitä ohimennen. Jäljellä rauniot ja työmaa, kohta tätäkään rakennusta ei enää ole ihasteltavana. Katoaa siinä missä muutkin.

Vaaleanpunaisten linssien läpi

Kuvaustilanteessa kuvaaja pyrkii ottamaan hyviä kuvia mallista. Asento, rajaus, asetukset, kaikki otettava huomioon. 

Rakastunut näkee linssin läpi toisin. 

Rakastunut huomaa ihmisen parhaat puolet paremmin, vaikkei kuvattavana olisikaan kumppani. Kuvaajan ja kuvattavan välille syntyy sanomaton yhteys. Hyviä kuvia sellaisista piirteistä, joita on vaikea taltioida. Ei haittaa, vaikka mallin mahamakkarat näkyisivät, kuvasta tulee silti yksi parhaista. Kai sitä voi sanoa, että rakastunut näkee maailman vaaleanpunaisten linssien läpi - hyvällä tavalla.

// Ajastettu //

Polulla

Jos se olisi mahdollista. säästäisin aivan kaikki metsät. Kulkisin kaikkialle metsäpolkuja pitkin. Kuuntelisin lintuorkesteria ja antaisin jalkojeni likaantua mullasta. Niin hyvä tunne päästä varpaisiin. Tietynlainen maagisuus sormenpäissä - aivan kuin satukirjan taikametsissä.

// Ajastettu //

Kakskyt

Olen nyt kaksikymppinen.

En enää teini. "Aikuisen raakile"

Pitäisikö kuvissa näyttää vanhemmalta?

Lopettaa hymyily? Onneksi ei.

Koska hymyily tuntuu nykyään niin luonnolliselta.
Näytin sitten aikuiselta tai en.

Osaanhan minä juoda punaviiniä ja syödä etanoita.