Polulla

Jos se olisi mahdollista. säästäisin aivan kaikki metsät. Kulkisin kaikkialle metsäpolkuja pitkin. Kuuntelisin lintuorkesteria ja antaisin jalkojeni likaantua mullasta. Niin hyvä tunne päästä varpaisiin. Tietynlainen maagisuus sormenpäissä - aivan kuin satukirjan taikametsissä.

// Ajastettu //

Aikahäiriö

Näen kesää kaikkialla. Taivas muistuttaa aina jonkinlaista kesäsäätä, oli se sitten myrskyä enteilevän tumma tai auringon sokaisema. Kehtaan pyöräillä joka paikkaan, eivätkä reidet muutu paloauton värisiksi. Rakastan sadepisaroita ikkunassa. En koe enää tarvitsevani jokaista mahdollista vaatetta ylleni - ja kaupasta voi ostaa hyvällä omatunnolla kolme kesämekkoa.

Vielä ei kuitenkaan ole kevät. Lehtiä ei ole puissa ja lunta sataa. Et voi tuudittautua ajatukseen, että vielä huomennakin maa on asfalttia. Vielä pitäisi malttaa avata oppikirjat. Vielä pitäisi odottaa kevättä. Minä odotan kesää.

Meri

Huomaan kaipaavani merelle silloin tällöin.

Sinne, missä horisontti on sininen.

Sinne, minne voi karata pois tietoisuudesta.

Koska tietoisuus jätetään rannalle vilkuttamaan, niinkuin Nipsu muumeissa.

Tämä tunne korostuu aina, kun minun tekisi mieli muuttaa omilleni.

Soutuvene, joka on kiinnitetty köydellä.

Toivottavasti tuo köysi katkeaa syksyyn menessä ja vene saa mennä menojaan.

Hyvää fiilistä sinulle

Kuuntelin Ed Sheeranin Little Birdiä ja kertsin aikana söpö pikkulintu (oli vissiin talitiainen/sinitiainen) tuli eteeni ranskalaiselle parvekkeelle hyppelemään. Musta tuntui et se kuuli kappaleen.

Raahasin isoja matkalaukkuja ja aloin kirota mielessäni, kun avaimet oli laukun pohjalla. Onnekseni samaan aikaan joku halusi haukkamaan happea ja pääsin sisälle ilman avaimenkaivamisoperaatiota.

Kävin parissa eri kaupassa ja jokaiselle kassahenkilölle toivotin automaationa hyvää päivänjatkoa hymyllä varustettuna. Tätä se kassalla työskentely teettää. Ihmisiä ne on siellä kassan takana, kyllä niille voi antaa muutakin kuin moikat ja maksuvälineen.

Mitä tämmösiä pieniä juttuja teille on käynyt?

Ei lisättävää

Maanantai, tiistai, keskiviikko, torstai on arki,

minulle viikonloppu. 

Tässä on metsä, 

ihan tästä läheltä. 

Vuosi sitten kuvasin täällä kaksin, 

nyt yksin... 

Yritin kuvata ilman kaukosäädintä.

Alkuun kaikki oli sumeaa,

mutta pian pääsin jyvälle.

Sain kuvia.

Halu julkaista pelkkiä kuvia,

mutta lisätä joukkoon lauseita,

jotta postaus olisi kokonaisuus.

Tänään minulla ei ole muuta sanottavaa.

Mihin minä katoan

Minä katosin viime viikolla pari vuotta taaksepäin. Kun kuvatessa vain kuvattiin, eikä mietitty liikaa. Kerättiin kukkia tienvarresta. Tehtiin muutakin, kuin näytettiin hyviltä.

Maanantaina minä katosin saaristoon, jossa Tove Jansson inspiroitui. Toisaalta, se paikka on niin muumimaailma. Maisemat satukirjasta ja meri. Oma pieni rakkauspaikka.

Minä katoan myös ulkomaille, en kerro mihin. Olen siellä kolme yötä oman muumini kanssa. Siitä tulee meidän oma seikkailu, ilman aikuisia.

Ei känniselle saa suuttua

Tiedän tarvitsevani juhannuksena sukua. Sakkia, jossa bleiserit vaihtuvat pieruverkkareihin. Vatsaa, joka venyy koko päivän. Puusaunaa, vihtaa ja huussia. Putkitelevisiota, jota ei loppujen lopuksi edes katso. Mökkitien ja metsän. Ehkä muutaman eläinkaverin hytykästä hirveen.

Luulin tarvitsemani yötä vasten serkut ja tanssilattian valot, mutta toisin kävi. Saunan jälkeen, juuri pohjustuksen pakkeiloineena päätit estää suunnitelmani. Päätit toisin ja sait minut kiehumaan. Purin huultani ja toistin otsikon mantraa pääni sisällä. Suvun mökki jäi taakse ja istuit pelkääjän paikalla. Mä en raivonnut,  auton radio soitti oikeita sanoja. Kätkin tunteeni niihin ja ajoin omalle mökille. Vain me kaksi ja vihainen minä. Keitit kahvin ja annoit minun hengittää. Ja tajuta. Lepyin.

Tarvitsinkin vain sinut, kello kahden paljun ja saunan. Rauhallisen yömetsän ja sumua pohjaveden pinnalla. Täydellisen hetken sukeltaa kainaloosi podiskelemaan maailmaa.

Niin paljon kaikkea, ettei voi sanoiksi riisua.

Vihreätä näen

Niin on nätti luonto, jos vain jaksaisi kulkea siellä pidempään. Ettei aina pyöräilisi mahdollisimman nopeaa reittiä kotiin. Jos joskus kulkisi jalan. Näkisi, kuinka kaikki on vihreää - myös kaupungissa. Malttaisi katsella ilman sitä musiikkia tai seurasiirappia. Sekin sulkee niin paljon pois. Vielä kun olisi lämmin ja uskaltaisi paljain jaloin kulkea.