Varmuuskopio

Blogini on varmuuskopio
niistä sanoista
niistä tunteista
joihin ehkä joskus haluan palata,
vaikka kuljenkin aina eteenpäin.

Vuosi 2015
Alkoi pahimassa krapulassa
ja jatkui pahana olona.
Oli vain ihminen joka halusi vapautua.
Leikkasi vuosien jälkeen yli 20cm hiusta.
Muuttolintuna lensi keväällä kotiinsa.
Samaan kaupunkiin, mutta silti kauas katseilta.
   Korkeimpaan kerrokseen.


 











Kävin välissä Afrikassa,
ymmärsin paljon
ja jäin janoamaan lisää.
Toivotetaan salmonella tervetulleeksi.
Sen ansiosta sain kesän, jolloin kokeilin.










 
Kokeilin elävää musiikkia,
juoksin ja maalasin
   mieleni iloiseksi.
Tein muutaman kuvausreissun.
 


 






Reväytin takareiden,
koska humalassa ei aina olla järkeviä.
Vaati kuukausia korjautuakseen.
Uusi joukkue, ei silti oma.
Mutta yhä tanssi,
   joka piti ehjänä.











Kutsu yliopistoon.
Ei lääkikseen, ei päämäärään,
johonkin siihen välille.
Se hetken kärsimys, josta nyt on kiitollinen.
Muutoksia elämässä.
   Opiskelijaelämää

ja sinä.

Yksi sydän lopetti sykkimisen,
mutta aikaa ei voi pysäyttää.



Perhosia, petoksia ja tunnemyrsky.
Olin liian heikko, tarvitsin rohkaisua.
Rohkaisua hypätä pois veneestä.

Rakkaudessa päätöksiä ei tehdä järjellä.
Vaikka tuloksena onkin särjetty sydän ja unelma yhteenmuutosta.
Päättynyt parisuhde
ja siitä seurannut epäonnistumisen tunne.

kiitos.

Rakkaus ei katso kelloa.
Uusi rakas taustakuvana
ja minä vieressä.
   Hymyssä suin.

2016,

lupaan olla kauniimpi versio itsestäni,

koska aitous on kauneutta parhaimmillaan.

Vaaleanpunaisten linssien läpi

Kuvaustilanteessa kuvaaja pyrkii ottamaan hyviä kuvia mallista. Asento, rajaus, asetukset, kaikki otettava huomioon. 

Rakastunut näkee linssin läpi toisin. 

Rakastunut huomaa ihmisen parhaat puolet paremmin, vaikkei kuvattavana olisikaan kumppani. Kuvaajan ja kuvattavan välille syntyy sanomaton yhteys. Hyviä kuvia sellaisista piirteistä, joita on vaikea taltioida. Ei haittaa, vaikka mallin mahamakkarat näkyisivät, kuvasta tulee silti yksi parhaista. Kai sitä voi sanoa, että rakastunut näkee maailman vaaleanpunaisten linssien läpi - hyvällä tavalla.

// Ajastettu //

Lupaus kesästä

Arvatkaa kuinka oudolta tuntuu,

kun enää ei tarvitse lykätä asioita

voin valvoa myöhään ja ottaa enemmän aikaa, jos siltä tuntuu

ilman sen suurempia seurauksia

Ei tarvitse tasapainotella
luovuuden ja järjen välillä

Uskallan hengittää suuremmilla tilavuuksilla

blogi, kuvausreissut, vesivärit, paskartelu
Teitä oli ikävä.

Marraskuu horroskuu

Marraskuu on menty väsyneillä silmillä. Kun kalenteri on täysi, elämälle jää vuorokauden viimeiset tunnit. Ne ehkä sisältävät naurua, mutta aamulla kiroilua. Tuota hukattua unirytmiä en ole vielä saanut takaisin, mutta onneksi aamukasin luentoja ei ole paljon. 

Väsymys aiheuttaa huolimattomuutta ja kaksi rikottua asiaa. Kun rikottuja esineitä ei voi korjata, ne pitää ostaa. Materia on houkutellut vinguttamaan korttia. Tuhlasin marraskuussa ihan liikaa rahaa ja aikaa, ehkä nyt alan saituriksi.

1. Frittimättöä so good! 

2. Jennin päivänä ei kuultu Gimmeliä, joten korjasin asian siivotessa. 

3. Ihana Laura ♥ 

4. Lämmin neule, vielä puuttuu pakkanen.

1. Ennen valmennuskurssin alkua serkkujälkkärillä.

2. Tapa välttää torkuttaminen. Mua ei saa ylös, ennen kuin oon katsonut puoli tuntia lastenohjelmia. 

3. Sano moi muumille.

4. Anna minun jäädä peiton alle vielä hetkeksi.

1. Maailman ihanimpia tuliaisia. 

2. Sarjasuosikki: SYKE. Tuun varmaan keväällä pitämään maratooneja, jotta pysyy motivaatio lääkikseen. 

3. Herkkuja on syöty enemmän kuin maha sallii. 

4. Parasta on istua iltaa ystävien kanssa kantapaikassa.

Asia, joka tekee iloiseksi

Tanssi. Sitä minä jännitin viikon. Kun ei ota kahteen vuoteen yhtään tanssiaskelta, on pelottavaa kokeilla uudestaan. Enta jos kaadun? Entä jos en veny? Entä jos olen ihan surkea ja muut näkevät? Mutta pakko oli kokeilla.

Olin ruosteessa. Uusien liikkeiden opettelu tuntui tapahtuvan hitaasti ja vaikutin enemmän sätkynukelta, kuin tanssijalta. Mutta silti hypin onnellisena matkalla kotiin. En ehkä osannut tunnilla, mutta tein valinnan: minähän aloitan tuossa joukkueessa kesän jälkeen ja aion olla samalla tasolla muiden kanssa.

Minulla on koko kesä aikaa oppia kaikki uudestaan. Hypyt, spagaatit ja akrobatia. Herätyskello ja aamupala, tunnin venyttely. Syksyllä spagaatit olivat lähempänä lattiaa, kuin kattoa. 

Nyt olen tanssinut syksyn Koralli-nimisessä joukkueessa. Lopullisessa kokoonpanossa on 4 alkuperäistä kortsua ja loput 6 meitä uusia. Meistä on tullut yhtenäinen porukka todella lyhyessä ajassa, kuin oltaisiin tanssittu vuosia. Jaksetaan tsempata, nauraa porukalla ja juosta kisäpäivän lämppälenkillä pizzeriaan tekemään tilaus. Ollaan kehitytty hurjan paljon lyhyessä ajassa, jalka nousee ja lavalla vedetään täysillä. Ekat kisat takana ja toivottavasti monta sellaista edessä!

// meidän joukkueen löytää sosiaalisesta mediasta: http://instagram.com/ovoskoralli

Väliaika on ohitettu

Rakastan Suomea ja varsinkin vuodenaikoja.

Alkukevättä, kun aurinko tuntuu pitkän talven jälkeen lämpimältä.

Alkukesän kutkuttavaa tunnetta, että kesä on täällä.

Ruskaa, kun lehdistä tulee vesiväritaulu.

Mutta eniten alkutalvea, kun pikkupakkanen piristää poskia.

En jaksanut hypettää ruskaa, koska kind of missasin sen. Moni iloitsee syksystä, koska oli aika siirtyä neuleisiin, juoda teetä ja valaista huoneita kynttilöillä. Musta syksy on talveen valmistautumista - väliaika kesän ja talven välillä. Talvi on uusi aika, jolloin syksyasioista on tullut osa arkea. Ei tarvitse enää luopua kesävaatteista, koska se tehtiin jo syksyllä. Tee maistuu taas hyvälle. Ei tarvitse valitella iltapimeää, koska syksyllä siihen ollaan jo totuteltu.

Tämä alkutalvi tekee itseni niin energiseksi, ettei ole riemulla rajaa. Ulkona ei ole vielä kylmäkylmä, eli vielä tarkenee kuvata ulkona. Vihdoin voi vaihtaa tennarit talvikenkiin. Aamulla on vielä aurinkoista ja maa kimaltelee. Oikeasti, en ole varmaan ikinä ollut iloisempi pakkasesta. Tai siitä, että tiistaina pääsen valtaamaan Rukan rinteet. 

Pakkastyttö tai kesätyttö, mutta tällähetkellä onnellinen.

 Onko sielläpäin merkkejä talvesta? 

ps. Kaikki kiitos ystävälleni Lauralle kuvista, oot paras!