Näytetään tekstit, joissa on tunniste laskettelu. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste laskettelu. Näytä kaikki tekstit

Varmuuskopio

IMG_6959-2-1

Blogini on varmuuskopio
niistä sanoista
niistä tunteista
joihin ehkä joskus haluan palata,
vaikka kuljenkin aina eteenpäin.

Vuosi 2015
Alkoi pahimassa krapulassa
ja jatkui pahana olona.
Oli vain ihminen joka halusi vapautua.
Leikkasi vuosien jälkeen yli 20cm hiusta.
Muuttolintuna lensi keväällä kotiinsa.
Samaan kaupunkiin, mutta silti kauas katseilta.
   Korkeimpaan kerrokseen.

02 (1)
 01 (1)

02 (2)-1

03 (1)-1

03 (2)-1

03 (2)

08 (5)-1

Kävin välissä Afrikassa,
ymmärsin paljon
ja jäin janoamaan lisää.
Toivotetaan salmonella tervetulleeksi.
Sen ansiosta sain kesän, jolloin kokeilin.

06 (4)

06 (3)

06 (2)

06 (5)

06 (1)
 
Kokeilin elävää musiikkia,
juoksin ja maalasin
   mieleni iloiseksi.
Tein muutaman kuvausreissun.
 05 (2)-1

05 (2)
 
08 (3)

07-1

06 (0)

Reväytin takareiden,
koska humalassa ei aina olla järkeviä.
Vaati kuukausia korjautuakseen.
Uusi joukkue, ei silti oma.
Mutta yhä tanssi,
   joka piti ehjänä.

04

09 (1)

09

09 (3)

10

Kutsu yliopistoon.
Ei lääkikseen, ei päämäärään,
johonkin siihen välille.
Se hetken kärsimys, josta nyt on kiitollinen.
Muutoksia elämässä.
   Opiskelijaelämää

05 (1)-1

08

IMG_6905-1
ja sinä.

Yksi sydän lopetti sykkimisen,
mutta aikaa ei voi pysäyttää.

09 (4)

Perhosia, petoksia ja tunnemyrsky.
Olin liian heikko, tarvitsin rohkaisua.
Rohkaisua hypätä pois veneestä.

Rakkaudessa päätöksiä ei tehdä järjellä.
Vaikka tuloksena onkin särjetty sydän ja unelma yhteenmuutosta.
Päättynyt parisuhde
ja siitä seurannut epäonnistumisen tunne.

10 (2)

IMG_5314-2


07 (1)

07 (2)
kiitos.

Rakkaus ei katso kelloa.
Uusi rakas taustakuvana
ja minä vieressä.
   Hymyssä suin.

09 (5)

IMG_6989-3

Ö

2016,
lupaan olla kauniimpi versio itsestäni,
koska aitous on kauneutta parhaimmillaan.

Viimeinen sivu

Uusi vuosi.
En aikonut sanoa siitä sanaakaan, mutta jotain tapahtui.

Päätin vuoden 2014 itselleni epätyypillisellä tavalla. Olen kotihiiri, jolle uusivuosi kaverin luona kiltisti on perinne. Tänä uv:na suunnitelmat johtivat meidät kaikki eri osoitteisiin, joten jäljelle jäi vain Ruka ja minä. Vailla tietoa (baari)seurasta ja majapaikasta.

Onneksi Rukan punainen piru ei jää yksin. Heitä on useita. Päivällä he laskevat laumassa kohti half pipea. Valtaavat hissijonon ja aiheuttavat ihmetystä. Kun työpäivä on ohi, lauma siirtyy Hankeen after skille - pois muiden silmistä.

Seuraavan kerran punaiset pirut kokoontuvat lumibaariin, josta kukin omanlaisessa kunnossa tunturin päälle valmistautumaan soihtulaskuun - laskuun, jossa hiihdonopettajat laskevat letkassa, kukin oman soihtunsa kanssa. Osa jää matkan varrelle, osa selviää.


Soihdut, jotka sammuivat ennen maalia.
Iloisia punaisia piruja ja alla väkijoukko hurraamassa.
Ilta oli VIP, kuten minäkin.
Nimellä merkitty listaan, jotta juhlimaan pääsisi nopeasti. Kiire ei ollut. Vain ravintolabaari Piste - täynnä humalaa ja nuoria. Olin vapaa kulkemaan porukasta toiseen.
Vapaa nauttimaan yöstä.

 Kuka muu oli Rukalla? Mä en nähnyt varmaan ketään teistä, mutta näkikö kukaan meitsiä? 

Tonttuja tunturissa


Punatakkiset tontut sukset jalassa.
Yhdessä kahvitauolla tai kukin eri puolella tunturia.
Kertovat pieniä salaisuuksia, joiden avulla pääsee etenemään - ylös ja alas ilman pelkoa.

Koska,
tunturi ei ole niin pelottava paikka olla.
Aika kaunis oikeastaan.
Ja vain koska lumen koordinaatit johtavat sinne:
paikkaan, jossa nämä tontut vaihtavat kuulumisia mantereiden takaa.

Hankihullun pääsiäinen


Hankihullun pääsiäissaldo:
Punainen työtakki, helteet, hyvä meno aamuun asti.
Pottereita veljen kanssa ja taistelua siitä, kumpi valvoo pidempään.
Serkkukopla, keekki ja onnen kyyneleet.
Uusia mahtavia ihmisiä ja vanhoja tuttuja.
Riemuidiootti hyppimässä vitostien varrella, koska aurinko paistaa, eikä krapula tunnu krapulalta.
Tasan yksi pääsiäismuna, joka riitti tuomaan lapsuuden nostalgiat.

 Millasia saldoja muille tuli? 

Juhlaa juhlan perään

Itsenäisyyspäivä oli paras, koska...


♥ Toi yks höppänä sai lakin

♥ Opin pursottamaan kreemiä kuppikakkuihin (siis silleen nätisti)


♥ Aamulla olin yo-juhlissa ja illalla hiihdonopettajien pikkujouluissa
♥ 100 lukijaa (mitä ihmettä) kiitos ihanat!

...ja sen takia jäi kaikki "linnan"juhlat sun muut väliin. Millasta itsenäisyyspäivää te muut vietitte?

Vähän erilaista



Mä haluan kerrankin tehdä postauksen, jossa höpöttelen ihan vaan siitä, mitä oon tehnyt. Muutakin, kuin muokannut blogin ulkoasua talvisemmaksi ja käynyt koulussa tekemässä pari koetta (ja skipannut kolme, hyi minä).

Perjantai-sunnuntai mulla oli ekat työpäivät Rukalla. Hitupienesti hymyilytti pukea hiihdonope-takki päälle ekana "työ"päivänä. Olinhan mä tuosta takista haaveillut kumminkin muutaman vuoden. Niin ja tiesittekös, että jos satutte Rukalle ja kaipaatte opea, niin pyytäkää Annia opeksenne. Saatetaan vaikka törmätä rinteessä. Toinen vaihtoehto: ettikää punaisella takilla, harmaalla kypärällä ja pitkällä poninhännällä varustettu huimapää. Se saatan olla minä.

Viikonlopussa oli muutakin erilaista kuin opetakki: En käynyt kertaakaan kaupassa, vaan leivoin itselleni sämpylöitä teeleipiä ja söin jääkaapin jämiä (lue: leikkeleitä ja pari jukurttia). Tuosta  viikonlopusta jäi sellainen maku suuhun, että ehkä sitä sittenkin selviää opiskelijabudjetilla. Tosin, silloin ostan kyllä kaveriksi hedelmiä mur.

Mun mielestä syysflunssassa ja kurkkukivussa on hyvä lopettaa marraskuu sekä avata eka luukku joulukalenterista (kiitos äiti ku muistit hommata sellaisen unohtelevalle lapsellesi). Niin ja syödä suklaata ekaa kertaa sitten lokakuun. Oi kyllä, tästä joulukuusta tulee ihana♥

Ps. Joo tällaisia postauksia en rupea vääntämään jatkossa. Ei toimi. Pistetään joulufiilisten piikkiin. Nyt saatte haukkua mut maanrakoon.

Rakkaudesta lajiin

HUOM! Kaikki te, jotka ette voi sietää harrastuksiin/lasketteluun liittyviä aihealueita, sulkekaa tämä sivu välittömästi välttääksenne silmiinne kohdistuvan tuskan. Kiitos.

Laskettelu
Ensimmäisen kerran rinteeseen minut raahattiin vaahtosammuttimen kokoisena, eli yli 10 vuotta olen tämän lajin kanssa elänyt. Laskettelu oli koko lapsuuden ajan pakkopullaa ja aina yritin keksiä tekosyitä, miksi en voisi lähteä rinteeseen. Mökki ja mummola ovat Kuusamossa, missä vietettiin vielä tuolloin kaikki lomat ja vapaat viikonloput. Ei lisännyt motivaatiota ei, vaikka Ruka onkin hieno laskettelukeskus.

Alppihiihto
Muutama kavereistani harrasti alppihiihtoa(=ratalaskua), joten vinkkasin isälle asiasta. Aloitin lajin todella myöhäisellä iällä, 13-vuotiaana, mutta en tahtonut itsestäni mitään Tanja Poutiaista. Aluksi koko ratatouhun aloittaminen tuntui virheeltä; viikot olin koulussa ja viikonloput sidottuna treeneihin. Vapaa-aikaa ei jäänyt kavereille ja treenikaverit olivat 4-5 vuotta minua nuorempia, koska olin alkeisryhmässä. Isästä oli tullut tuona aikana hiihdonopettaja ja tein itselleni lupauksen, että pyrkisin samaan 18-vuotiaana. Kestin alppihiihdon kanssa yläasteen ajan, ennen kuin isä antoi minulle luvan lopettaa.

Lukion ekan vuoden aikana (2011-2012) en käynyt juuri koskaan rinteessä, koska halusin keskittyä muuhun elämään. Joulukuussa 2012 teimme reissun Itävallan rinteisiin ja pieni kipinä lasketteluun syntyi. Tammikuussa 2013 järjestettiin apuvalmentajakoulutus ja sen jälkeen innostus kasvoi entisestään. Laskettelu oli taas harrastus, jota saattoi tehdä aina silloin tällöin.

Hiihdonohjaus
Tänä syksynä pääsin vihdoin näyttämään kynteni; ilmoittauduin Rukan hiihdonohjaajakurssille ja treenasin syysloman rinteessä ennen kurssia. Itse kurssi oli ehkä paras laskettelukokemus ikinä. Olimme joka päivä Rukalla klo 9-19. Aamut alkoivat luennolla, sitten oltiin rinteessä iltapäivään saakka ja lopetettiin luentoon. Päivän jälkeen ajelin mökille, tein läksyjä, kävin saunassa ja menin nukkumaan. Aikaa ei jäänyt mihinkään ylimääräiseen ja läksykasa tuntui hirviöltä, mutta oli se sen arvoista: läpäisin kurssin kirkkain arvosanoin!

Tutustuin kurssin aikana huippuihin tyyppeihin, joiden kanssa jaksoi viettää luennot, ruokahetket ja afterskit. Porukan nuormimpana oli kiva olla ja sain nauraa vatsa kippurassa muiden jutuille. Viikko vierähti nopeasti ja olisin voinut jäädä pidemmäksi aikaa tuonne lumen keskelle. En malta odottaa, että nähdään taas porukalla. Pakko myöntää, että mulla on jo nyt ikävä yhden kurssilaisen stadin(?) murretta.

Nykyään laskettelu ja Ruka ovat minulle erittäin rakkaita, joita ilman en olisi tässä. Rukan ansiosta/takia tutustuin minulle merkittäviin ihmisiin, jotka ovat vaikuttaneet elämässäni enemmän tai vähemmän. Laskettelu on lajina sellainen, jossa voin sanoa olevani hyvä. Paljon on vielä oppimista, mutta askel kerrallaan eteenpäin.

Kiitos ja kumarrus, toivoo tuore hiihdonohjaaja