Ei mikään muotiblogi

PUM. Tämä blogi muuttui muotiblogiksi. Tämän kerran. Syytän sitä, että olen laiska asukuvaaja ja jatkuva lökäreissä kuljeskelu on tullut tavaksi. Wehartit-addiktion myötä nämä kuvat raottavat teille hiukan, mitä ylleni laitan, kun lökkikset eivät ole vaihtoehto.

Ihan sama mikä maa ja valuutta, mulla on shoppailussa yksi sääntö: EN saa ostaa vaatetta, ellen keksi vähintään kolmea tapaa käyttää sitä. Vaate on "turha" jos se ei täytä tätä ehtoa.

Pahe: Jos vaate, muu kuin perustoppi, on malliltaan toimivaksi todettu, niitä päätyy kaappiini useampi kappale tällä perheellä: musta kaikkien kaveri, harmaa hiirulainen ja värikäs neiti X.

H&M:n hamehullut käsi ylös! Tuo skater malli on jotain, mistä mää niin tykkään. Kaapista löytyy toistaiseksi hiirulainen ja kaikkien kaveri, mutta kesää kohti neiti X saattaa tulla kiikutetuksi kaupasta. Hameet ovat ihania, koska ne toimivat joko tiukemman tai löysemmän paidan kanssa ja lookki näyttää silti hyvältä. Ja hame on niin paljon mukavampi kuin housut.

Hamehulluudesta päästään seuraavaan: Lämpimiin, joiden pinta-ala on yksi isoimmista. Neuleiden ja huivien avulla selviän talven yli oli pakkasta miten paljon tahansa. Neuletakkeja ei näissä kuvissa pahemmin näy, mutta trust me, niitä(kin) löytyy useampi henkarillinen.

Muttapa entäpä, kun baariin pitäisi lähteä? Paljastavat ja hiostavat vaatteet ovat omalla kohdallani ehdoton nounou, joten ohuet paidat ovat tanssilattian suosikki. Plussana paidoissa on se, että alle voi huoletta laittaa urheilurintsikat ja silti lookki toteuttaa pukukoodin(baarimukavuuteni salaisuus).

Yhtälailla kun huomasin kulmakarvojen vaikutuksen kasvoilla, myös koruista on tullut tutumpia. Haalin koruja yhä alelaareista, mutta pääjuttu on se, että ylipäätään käytän muutakin kuin nappikorviksia ja rippiristiä. Ne ovat vähän kuin mausteet, niitä ilman ruoka ei maistu.

Noniin mitäs tykkäsitte vähän erilaisemmasta postauksesta? Sana on vapaa:)

Ota mukaan mukillinen onnea

Muistatteko, kun pienenä käytiin hiihtämässä ja mukaan otettiin kuumaa kaakaota ja se oli maailman paras asia? Mä olen palannut noihin fiiliksiin ja ostin maailman parhaan take away termosmukin - JOEmon. Suloinen rakkaustarinamme alkoi vuosi sitten, kun lainasin isältä samanlaista termosta kirjoitussaliin. Tämän jälkeen aloitin varovasti ottamalla aamukahvini autoon matkaseuraksi. Olin myyty.

Nyt JOEmo kulkee kaikkialle minne menenkin, oli kyseessä sitten luento tai kävelyhetki ulkona. Kahvia, kaakaota, teetä, glögiä - kuumaa parhautta. Ei tarvitse olla lapsi nauttiakseen kuumasta juomasta kylmällä säällä.

JOEmo...

♥ lämmität mieltäni jopa 6 tuntia

♥ kanssasi on ilo opiskella

♥ et vuoda, vaikka tilanne olisi mikä

♥ et välitä, mistä kulmasta juon

♥ olet kädessä pidettävä ja muki(telineesee)nmenevä

♥ olet kestävä

Kulutus kuriin

Kun Hullujen päivien katalogi tipahti postiluukusta ja aloin kahmia opusta ajatellen "ostan ton ja ton, koska ne on tarjouksessa ja olinki uuden sen ja sen tarpeessa ja joo tarvin ton huivin, vaikka kaapista löytyy jo useampi samankaltainen". Ja viikko hulluttelun jälkeen tuotteet jäävät kaapin perälle odottamaan seuraavaa kirpparille menoa. Lisäksi nämä tarjoustuotteet kasaantuvat suuremmaksi summaksi ja tilisi näyttää murjottavaa ilmettä. Jos havaitset itsessäsi jotain samaa, jatka lukemista. 

Tein saman rutiinin kuin aina ennenkin katalogin selaamisen jälkeen. Listasin jokaisen tuotteen hintoineen, joita tarvitsin ja joita ehdottomasti kannattaa olla hakemassa klo 7 aamulla muiden mukana. Kun lista oli valmis, katsoin sitä uudelleen.

Voitte arvata, että yliviivasin puolet näistä välttämättömistä tuotteista. Enhän mä nyt oikeasti tarvitse uutta talvitakkia, kun juuri löysin sellaisen kirpparilta 11 eurolla. Enkä neuletakkia vain koska sen hinta on summa x. Ajatukseni kuluttamisen suhteen on muuttunut. Entinen "joo" on vaihtunut "no harkitaanpa nyt vielä"-tyyliseksi. Kuinka meitsi sai sisäisen tuhlarin hiljaiseksi?

Ostin vihkon. Kyllä, hiljensin sisäisen kuluttajani ostamalla. Siitä päivästä lähtien otin jokaisen kuitin talteen ja kirjoitin sisällöt ylös vihkoon summineen. Kirjoitin jokaisen tuotteenkin, koska en jaksa välttämättä säilöä jokaista kuittia.

Koska pelkästään vihko ei riittänyt, leikin Exel-taulukoilla. Halusin nähdä kuinka iso osa ostoksistani oli vaatteita yms. Kun kirjasin ensimmäisen kerran summia ylös järkytyin. Olin tiedostamatta käyttänyt enemmän rahaa joihinkin asioihin, kuin olisin uskonut. Mitä oikein ajattelin silloin? No, sitä että asuin vielä porukoilla ja palkkarahoja oli vielä jäljellä säästöön pistämisen jälkeenkin. Olin rahankäytön napostelija; kun käytin rahaa vain silloin tällöin, kokonaissummat jäivät pimentoon.

Parin kuukauden kirjanpidon jälkeen voin kertoa, että homma toimii. Kun menot ja tulot löytyvät mustaa valkoisella, kulutuksesta tulee hallitumpaa. Osaan säästää paremmin ja tehdä fiksumpia ostovalintoja. Välillä tulee tehtyä lieviä mielihankintoja, mutta shoppausmorkkis on tipotiessään. Hulluista päivistä jää minun osalta ensimmäinen sana pois, koska olen tietoinen siitä, mihin rahani kannattaa sijoittaa.

Nyt tämä astetta viisaampi kuluttaja haluaa helpottaa elämääsi pienellä tiivistelmällä:

 1. Säästä kaikki jatkossa saamasi kuitit.

Jos katsoo pelkkää tiliä, ei voi olla 100% varma, mitä yksittäiset tuotteet maksoivat. Käteisostoksetkin näkyvät paremmin kuiteista, kuin jos yrittäisit päntätä kaiken ulkoa.

 2. Pidä kirjaa kulutuksestasi. 

Minulle toimii vihko, sinulle vaikka Word-tiedosto.

 3. Taulukoi taulukoi taulukoi. 

Kun kerran kuussa kirjaat taulukkoon mihin rahat menivät, olet aina tietoinen kulutuksestasi. Jos summa tuntuu liian korkealta, mieti miten iso osa siitä oli "turhia" hankintoja. Ehkä ensi kuussa osaat ostaa viisaammin.

 Jos joku rohkea päättää kokeilla, olen oikein kiinnostunut kuulemaan tuloksista:)