luovuttaja





Kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa - tässäkin tapauksessa. Mua pikkasen hävettää, etten ole aiemmin mennyt luovuttamaan verta, koska se on niin helppoa. Riittää, kun henkkari matkassa kävelee ovesta sisään. Tädit ja sedät osasivat hyvin opastaa ensikertalaista, eikä mitään jäänyt epätietoon. Ei edes se, että pitää muistaa juoda paljon (mehua). Mitään sivuoireita ei jäänyt ja luovutuksen jälkeen vietin päivän lepäillen ja serranoja katsoen. Kerrankin lupa laiskotella. Pitää malttaa odotella nyt se 3kk ja mennä uudestaan visiitille.

Muita luovuttajia?

tulevaisuuden toivo

Kun koko aamun on lähettänyt työpaikkahakemuksia, lukenut yhden oppikirjan taas loppuun sekä käynyt asuntoesittelyssä (koska isä saattaa muuttaa), niin pikkuhiljaa alkaa ymmärtää rakentavansa tulevaisuutta. Niinhän se usein menee, että lukion jälkeen muutetaan omilleen, lähdetään opiskelemaan ja uria luomaan.

Vielä hetki sitten tiesin itsekkin, että tulevan abivuoden jälkeen aion hakea suoraan lääkikseen tai mennä vuodeksi yliopistoon. Ainakin muuttaisin omilleni. Kämppää varten keräisin rahaa koko seuraavan vuoden ja kesän. Nuo selkeät suunnitelmat muuttuivat harmaaksi pilveksi.



Välivuosi oli ennen mulle kirosana. Ajattelin, että siihen ryhtyvät eivät tienneet tulevasta tai halusivat laiskotella. Vuosi menisi kokonaan hukkaan, kun ei heti jatkaisi opiskeluja. 
Nyt kuulun itse niihin, jotka tuota kirosanaa harkitsevat. Saisi vuoden toteuttaa sellaisia unelmia, joita en lääkiksen ohella ehdi tekemään. Voisi toteuttaa haaveita ja lähteä reilaamaan. Vuoden saisi vielä asua kotosalla, tehdä kokoaikaista työtä ja kerätä rahaa. Ehtisi opiskella kaikessa rauhassa ilman koulun paineita ja pärjätä paremmin seuraavissa lääkiksen pääsykokeissa. Motivaatiokin varmasti kasvaisi, kun ei vuoteen olisi sidoksissa mihinkään oppivelvollisuuksiin.

Toisekseen, en ole vielä löytänyt omaa paikkaani. Välivuoden aikana ehtisi hetken hengähtää ja miettiä mitä oikeasti haluaa. Vaikka mun peilinkirkkaana tavoitteena on lääkikseen meno, haluan kokeilla uusia asioita, kuten mennä Rukalle hiihdonohjaajaksi. Lääkiksen ohella olisi raskasta pomppia Oulu-Kuusamo väliä (jos edes Ouluun jään opiskelemaan). Sitä paitsi, harva pääsee lääkikseen ekalla kerralla. Tuskin tulevaisuus siihen kaatuu, jos lykkää uraopiskelujaan vuodella. Ainakin siltä vuodelta saisi sellaisia muistoja, jotka jäisivät saamatta, mikäli opiskeluputki jatkuisi.

Millaisia ajatuksia teillä on opiskelujen suhteen? Selkeät sävelet vai harmaat rutinat?

new stuff

Miettikääpä ootteko joskus tehneet lupauksia itsellenne, että odotuksen(tai urakan) jälkeen palkitsisitte itsenne jotenkin? Mä tein itselleni pikkuisen lupauksen kesäkuussa: rajoitin lompakon käyttöä ja varjelin sitä aina tuonne Helsinkiin asti. Oli ehkä fiksuin päätös ikinä. Meinaan, että sain kuluttaa rahojani sellaisissa vaateliikkeissä, joita täälläpäin ei ole. Nyt kaapissa komeilee ihania uutukaisia, joiden ansiosta voin alkaa säästämään ihan toden teolla (saas nähdä miten käy).


1. Aivan ihana t-paita, jonka teksti sopii ostajalleen (Mango) 2. Täydelliset shortsit, jotka näyttävät erehdyttävästi hameelta. Parhautta tällaiselle, joka tahtoisi oppia pitämään hameita (Mango) 3. Jotain kivaa neuleiden alle (en millään muista liikkeen nimeä) 4. Uusi koululaukku (H&M)

Mua harmitti etten löytänyt Helsingin keskustasta mitään, joten poikkesin tänään kotikulmien kauppoihin. Aamushoppailu on parasta.


1. Rakkauta ensisilmäyksellä (H&M) 2. Cosmo ja uusi kalenteri täytettäväksi (Akateeminen) 3. Muistilappuja kirjoituksia varten ja kalenterin väliin (Suomalainen) 4. Totesin harmaan version tuosta niin mukavaksi, että ostin toisenkin (Seppälä)

Mitäs tykkäätte? Mitkä ovat olleet teidän viimeisimpiä hankintoja?

kesäruokaa

Pasta kuuluu yhtiin mieliruokiini, joten olin aivan mielissäni kesäkurpitsasta tehtävästä pastasta! Yksinkertainen ohje löytyi karppikirjoista, joita aikoinani lueskelin. Kesäkurpitsapastan vieressä nököttää tekemääni kanatomaattikastiketta, mutta näin kesäisin kaveriksi sopii paistetut sienet tai vaikka paprikat.

Kesäkurpitsapasta:
Kesäkurpitsan (1 tai 2/syöjä)
Rypsiöljyä(tai oliiviöljyä, your choice)
Pippuria 1tl/kesäkurpitsa (ja suolaa)

Kuori keäkurpitsa ja vuole siitä sitten ohuita suikaleita johonkin astiaan. Älä käytä kurpitsan siemenosaa. Lisää öljy, pippuri ja suola suikaleiden päälle ja sekoita käsillä. Pippuria saa laittaa aika reippaasti, joten eipäs ujostella:)
Paista suikaleet pannulla muutaman minuutin ajan.  Suikaleet ovat kypsiä, kun ne muuttuvat veltoiksi.


Kanakastike:
Paseerattua tomaattia
2rkl tomaattipyrettä
2-3rkl Balsamico-viinietikkaa
2rkl soijakastiketta/ketjup-munisia
Sipuli(1 tai 2)
Broilerin filesuikaleita (voi korvata myös jauhelihalla)

Ruskista lihasuikaleet ja lisää pilkottu sipuli joukkoon. Lisää paseerattu tomaatti ja pyree. Sekoittele, lisää viinietikka ja soijakastike. Anna hautua kastikkeeksi. Lisää mausteita makusi mukaan. Itse suosin grillimaustetta ja chiliä.

 Kesäisiä herkutteluhetkiä 

50 is all you need




Oon sellainen ihminen, joka tarvitsee vähintään 50 päivää lomaa, ennen kuin ymmärtää lomailevansa. Nuo 50 päivää menevät stressaamiseen ja suorittamiseen, vaikka luulisi, että loman suorittaminen olisi mahdoton tehtävä. Ei mulle. Koko ajan ajatuksissa pyörii seuraava tapahtuma, eikä siinä samalla huomaa, mitä on oikeasti tekemässä tuona hetkenä. Saattaa kävellä rannalla, mutta ajatuksissa pyörii illalla alkava leffa, jonka aikoo katsoa. 
Mutta nyt loma on alkanut. Se alkoi nuotion ääressä. Istuin hiljaa, ympärilläni pyöri ihania ihmisiä ja vaikka vain katselin, olin läsnä. Sellainen tunne ei muhun iske ihan joka päivä, mutta kun siitä saa kiinni, ei irti päästä.

Mä en oo yksinkertainen ihminen. Musta sellaiset on kuvottavia. Mä myös salaa kadehdin niitä, jotka osaavat elää hetkessä. Katselen niitä ajatuskuplani läpi. Ehkä vielä joskus kuulun niihin.

tiistaista tiistaihin

Varoitus: suuri kuvapommitus tulossa, kesti sen sitten kuka kesti. Olen kotiutunut nyt tiistaista tiistaihin kestäneestä Pellingin matkasta. Vietin viikon J:n perheen mökillä ja kuvasadloa tuli enemmänkin, kuin tarpeeksi. Tykkään kyttyrää "tein sitten ... ja sitten ..."-kirjoitusasusta, mutten mahda mitään sille, etten osaa luokitella kuvia parempaankaan järjestykseen.

Tiistai-illan auringonlasku 9 tunnin automatkan jälkeen.

Keskiviikkona mut vietiin venereissulle. Nautin täysin siemauksin merestä, aallokosta ja ah, vapaudesta


Laiturilla oli vastassa lokkikaveri kala suussa.

Pitihän meidänkin syödä jotain ja veneilyn jälkeen iski kokkausvuoro meikäläiselle ja J:lle.

Suloinen Tiinu-koiruli


Torstaiaamuna haettiin lounastarpeita paikallisesta (ja suloiisesta!) kaupasta, jossa puhuttiin vain ruotsia.

Lounaalta ajeltiin Porvooseen, jossa mulle esiteltiin vanhaa puolta kakkukahvien merkeissä.


Seuraavana aamuna suunnattiin Itikseen, jossa kävelytin J:tä edestakaisin muutaman tunteroisen löytääkseni vähän kaapintäytettä. Poloinen oli mielissään, kun pääsi lopultakin istumaan sukulaisensa 85v rääpiäisissä.

Pitkästä päivästä huolimatta käppäiltiin TallShips-näyttelyssä ennen, kuin auto suuntasi takaisin kohti Pellinkiä. Kello taisi olla kymmenen pintaan, kunnes päästiin takaisin mökille. Pitkä, mutta kiva päivä


Lauantai lepäiltiin aika pitkälle, välissä tehtiin pihatöitä ja me tytöt (minä+J:n  12v sisko) kokattiin. Meinasi mennä sormi suuhun, kun edessä oli paahtopaisti, eikä mitään tietoa mitä sille pitäisi tehdä. Hyvää siitä silti tuli. Illan tuntumassa syttyi kokko, jonka ympärillä pohdiskeltiin, paistettiin makkaraa ja banaania. Nuista banskuista tuli ihan superhyviä!



Yllä lauantain räpsyjä.

Maanantaina yrttipensas tuli tarpeeseen kokatessamme useamman tunnin ruokaa J:n äidin opettajakollegalle, jonka bi2-kurssilla olen istunut.

Tiistaina pakkailin laukun ja mut heitettiin Helsinkiin. Nautiskeltiin erään ihanan japanilaisen ravintolan buffetista ennen heippojen sanomista.

Ennen junan lähtöä kiertelin Forumin ja Kampin väliä tuloksetta. Lupaavalta vaikuttanut Monkikin tuotti pienoisen pettymyksen.

Helsingissä oli ihan kauhea helle ja oli pakko vaihtaa neulepaita ja farkut rautatieaseman pikkuruisessa vessassa johonkin kevyempään. Ensi kerralla tarkistan säätiedotuksen.


Eväät 6h junamatkalle. Todistettiinpa taas, että kännykkä on hyvä ajantappoväline.

sunday happiness






Parhaat sunnuntait menee niin, että skipataan terassit, mennään kahville ja nautitaan pizza puokkiin yhden ihanan kanssa samalla, kun puretaan maailman murheita ja turhia toiveita. Allekirjoittanut hymyilee hetken saadessaan vuodatettua sen turhimmankin huolen ja ahdettua pizzaa ei-edes-nälkäiseen-napaan. Pientä pömppöä ei edes huomaa uutukaisen swetarin alta, joka lämmittää sopivasti tuollaisina viilentyneinä päivinä. Ah parhautta

Ps. Huomenna ois suuntana paremman puoliskon mökki (ja mahdollisesti mini-reissu Hesaan), joten palaillaan sen jälkeen! Jos jollakulla on antaa vinkkejä Itiksestä, niin kommenttiboksiin infoa kiitos.

örrimöykky










Halusin tulla hetkeksi muistelemaan merta ja hiekkarantaa, sen hetken fiilistä, kun millään muulla ei ole väliä.

Mun seinällä komeilee maailman synty ja evoluutio, enkä silti saa pois tätä ahdistusta. Kirjoitukset eli örrimöykky pyörivät päässä niin, ettei loma tunnu lomalta. Ei tietoa, mitä edessä odottaa tai miten jaksaa panostaa, kun se on jo nyt asia, josta haluaa vaieta. Toisaalta haluaisin fokusoida kaikki aivosolut yksinomaan opiskelulle, jotta saisi mielenrauhan. Mutta maailma ei toimi niin, sillä oven ulkopuolella on kesä täynnä seikkailun huumaa ja ihmisiä, joita ei ole ehtinyt näkemään. Miten sitä ehtii kokea kaikki kesän kohokohdat, jos pää pitäisi täyttää lukion biologian oppimäärällä? Sounds imbossible.

Tsemppiä kaikille kirjoituksiin lukeville 


tytöt tykkää kukista


Oi että, kun tuntuu kivalta meikata itsensä edustuskelpoiseksi leirin sotkutukkazombie-lookin jälkeen. Tällaisessa asussa kelpaa edustaa itseään konfirmaatiokuvissa ainakin sata kertaa enemmän kuin ylisuurissa haaremeissa ja tylsässä pitkähihaisessa.

vuosi

Vuodessa olen oppinut...

... laittamaan ruokaa rakkaudella, en yksin keittokirjan mukaan
... rakastumaan yhä uudelleen ja uudelleen

... kokeilemaan uusia juttuja
... laskemaan kymmeneen ja hengittämään syvään

... tarjoamaan apua muille
... ottamaan palautetta
... löytämään itsestäni uusia puolia


... ettei sinua tarvitse pelätä

uusi alku

Vanha blogini Sateen soinnut ei enää toiminut. Pitkään taistelin bloggerin kanssa ja ikään kuin yritin löytää omaa tietäni blogaamisessa. Yli vuoden jälkeen ymmärsin, että tätä tarvitsin: uuden alun ja puhtaan pöydän. Uusi blogi, nimi, sekä osoite ja ennen kaikkea: uusi minä.