Oon sellainen ihminen, joka tarvitsee vähintään 50 päivää lomaa, ennen kuin ymmärtää lomailevansa. Nuo 50 päivää menevät stressaamiseen ja suorittamiseen, vaikka luulisi, että loman suorittaminen olisi mahdoton tehtävä. Ei mulle. Koko ajan ajatuksissa pyörii seuraava tapahtuma, eikä siinä samalla huomaa, mitä on oikeasti tekemässä tuona hetkenä. Saattaa kävellä rannalla, mutta ajatuksissa pyörii illalla alkava leffa, jonka aikoo katsoa.
Mutta nyt loma on alkanut. Se alkoi nuotion ääressä. Istuin hiljaa, ympärilläni pyöri ihania ihmisiä ja vaikka vain katselin, olin läsnä. Sellainen tunne ei muhun iske ihan joka päivä, mutta kun siitä saa kiinni, ei irti päästä.
Mä en oo yksinkertainen ihminen. Musta sellaiset on kuvottavia. Mä myös salaa kadehdin niitä, jotka osaavat elää hetkessä. Katselen niitä ajatuskuplani läpi. Ehkä vielä joskus kuulun niihin.
Ihania kuvia ja tosi kivaa tekstiä =) Tykkään!
VastaaPoistaKiitos!:)
PoistaIhana blogi! :)
VastaaPoistahttp://alexandralouicee.blogspot.fi/
Kiitti:)
Poista