Näytetään tekstit, joissa on tunniste välivuosi. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste välivuosi. Näytä kaikki tekstit

Varmuuskopio

IMG_6959-2-1

Blogini on varmuuskopio
niistä sanoista
niistä tunteista
joihin ehkä joskus haluan palata,
vaikka kuljenkin aina eteenpäin.

Vuosi 2015
Alkoi pahimassa krapulassa
ja jatkui pahana olona.
Oli vain ihminen joka halusi vapautua.
Leikkasi vuosien jälkeen yli 20cm hiusta.
Muuttolintuna lensi keväällä kotiinsa.
Samaan kaupunkiin, mutta silti kauas katseilta.
   Korkeimpaan kerrokseen.

02 (1)
 01 (1)

02 (2)-1

03 (1)-1

03 (2)-1

03 (2)

08 (5)-1

Kävin välissä Afrikassa,
ymmärsin paljon
ja jäin janoamaan lisää.
Toivotetaan salmonella tervetulleeksi.
Sen ansiosta sain kesän, jolloin kokeilin.

06 (4)

06 (3)

06 (2)

06 (5)

06 (1)
 
Kokeilin elävää musiikkia,
juoksin ja maalasin
   mieleni iloiseksi.
Tein muutaman kuvausreissun.
 05 (2)-1

05 (2)
 
08 (3)

07-1

06 (0)

Reväytin takareiden,
koska humalassa ei aina olla järkeviä.
Vaati kuukausia korjautuakseen.
Uusi joukkue, ei silti oma.
Mutta yhä tanssi,
   joka piti ehjänä.

04

09 (1)

09

09 (3)

10

Kutsu yliopistoon.
Ei lääkikseen, ei päämäärään,
johonkin siihen välille.
Se hetken kärsimys, josta nyt on kiitollinen.
Muutoksia elämässä.
   Opiskelijaelämää

05 (1)-1

08

IMG_6905-1
ja sinä.

Yksi sydän lopetti sykkimisen,
mutta aikaa ei voi pysäyttää.

09 (4)

Perhosia, petoksia ja tunnemyrsky.
Olin liian heikko, tarvitsin rohkaisua.
Rohkaisua hypätä pois veneestä.

Rakkaudessa päätöksiä ei tehdä järjellä.
Vaikka tuloksena onkin särjetty sydän ja unelma yhteenmuutosta.
Päättynyt parisuhde
ja siitä seurannut epäonnistumisen tunne.

10 (2)

IMG_5314-2


07 (1)

07 (2)
kiitos.

Rakkaus ei katso kelloa.
Uusi rakas taustakuvana
ja minä vieressä.
   Hymyssä suin.

09 (5)

IMG_6989-3

Ö

2016,
lupaan olla kauniimpi versio itsestäni,
koska aitous on kauneutta parhaimmillaan.

Taiteilijavaihe

Noin. Siinä se tuli. Blokki nimittäin. Seinä, jonka yli en kirjoittamalla pääse.


Yleensä minulla on 101 postausideaa ja kuvia, joiden takia tahdon painaa "Julkaise" nappulaa. Mutta ei, nyt se fiilis on jossain kesälaitumilla. Tilalle on tullut perfektionismi. Ajattelutapa, jonka takia en kelpuuta yhtäkään ottamaani kuvaa tai tekstiä. Aina on jokin asia pielessä - asettelu, sisältö, muokkaushelvetti. Kirjoittaminen on kuin veteen yrittäisi runoilla ja kuviin ei ole ikuistunut helmiä.



Normaalisti tuollainen fiilis kestäisi sen muutaman päivän ja viimeistään saatuani inspiraatiota muiden blogiluomuksista, palaisin halusta päästä tekemään tätä. Nyt tämä "tauti" on ollut pidempään, enkä nauti blogin pitämisestä. En enää osaa tätä. Toisaalta olen sellainen jäärä, etten tästä blogista osaisi päästää irtikään. Onhan tämä kehittynyt ja kulkenut matkan sieltä tänne. Tahdon muutoksia nykytilanteeseen.

Hirmumuutoksia tänne ei tule. Blogin tämänhetkinen ulkoasu on sellainen, jonka allekirjoitan onnistuneeksi. Vielä kun saisin sisällön muutettua sellaiseksi ajatusvirraksi kuin se oli joskus. Sitten olisin lähempänä tyytyväisyyttä. Tarvitsen hiukan hermolomaa blogista, koska tällä hetkellä tahtoisin deletoida niin monta postausta, että blogi muuttuisi todella suppeaksi. Vähän etäisyyttä vain. Joskus on hyvä katsoa asioita kaukaa, jotta näkee ytimen.



Blogi on aina ollut minulle paikka, jossa heijastan tunteet todella avoimesti - tai ainakin ennen tein. Nyt meininki on muuttunut, kuten myös ajattelija niiden takana. Vuosi sitten tätä kirjoittanut tyttö oli loukussa elämänsä kanssa. Välivuosi on nyt takanapäin ja edessä yliopisto. Muutosta ei siis tule vain ajatuskatkon takia, vaan simppelisti elämän takia. Ja elämästähän minä täällä blogissa olen ja tulen jatkossakin kirjoittamaan. 

Tämä tunnustus helpotti. Kiitos jos jaksoit lukea näinkin pitkälle. Palaillaan ♥

Välietappi



Kuten täällä tiedetäänkin, viime lukukaudella meikäläinen ei istunut pulpetilla, vaan vietti välivuoden. Tein töitä, keväällä luin pääsykokeisiin ja muutin omilleni. Missä ollaan nyt?

Riittivätkö pisteet hammaslääketieteelliseen? Ei. Pääsinkö silti kouluun? Pääsin. Haenko ensi vuonna lääkikseen? Kyllä. Olenko tyytyväinen? Olen. 

Vaikka kuinka välivuosi kasvatti ja opetti, niin olen todella iloinen päästessäni takaisin koulunpenkille. Samalla se tarkoittaa, että aion nauttia viimeisistä kesäkeleistä riemulla - tehkää tekin niin.

Tiedonnälkä

Arvatkaa kuinka oudolta tuntuu ladata tänne kuvia, jotka itse on käynyt läpi monen monta kertaa? No, aika oudolta. Viimeinen kuva on lapsukaisten koulusta, mutta muissa kuvissa yliopistoelämää. Verratkaa ylimmän ja viimeisen kuvan kasvoja. Aika erilaiset, eikö? Ne kyllä tiivistävät aika hyvin oman fiiliksen koulupaikoista - sinne haluaa, koska ei jaksa enää kyllästyä lukiokirjojen keskellä.

Lukutoukan kevät

Miten kuvailisin viimeistä vuotta? Olin kotelossa. Ennen huhtikuuta olin toukka, jolla oli velvollisuuksia ja hidasta menoa. Ei mitään silmiinpistävää elämässä. Kun 13. huhtikuuta alkoi lukuvapaa töistä, toukka koteloitui. Neljä seinää ja pöytä täynnä kirjoja. Ei juurikaan kotelon ulkopuolista elämää, ainoastaan pitkiä lukuhetkiä omassa rauhassa.


Sitten tuli se hetki, joka oli tullut liian hitaasti ja samalla liian nopeasti. Pääsykoe. Viiden tunnin jälkeen sai ryömiä ulos kotelosta. Siipiä olen puhdistanut vielä viikon ja nyt voin kertoa olevani vapaa lentämään. Perhosen kevyt.

MUTTA
Juuri, kun olen pääsemässä bloggaamisen makuun, mun on tultava sanomaan teille heihei. Ei, blogi ei lopeta, mutta tämä tyttö lähtee etsimään Afrikan tähteä päiväntasaajan tienoille. Eikä tuu ennen juhannusta takaisin. Samalla omppu (=puhelin) jää kotivahdiksi, eli Afrikasta näette tuhansia kuvia sitten järkkärilaadulla.

En mä tätä blogia aivan vahtimatta jätä. Sen verran olen panostanut, että muutama postaus tulee ajastettuna, jottei meitsin tarvitse potea sitä taaskaanenooblogannut-mielipahaa.

Päivien ihanat rutiinit


Minä pidän siitä, että aamulla aurinko paistaa huoneen läpi sänkyyni. Nousen ja laitan aamulypsyn soimaan.
Teen aamupalan ja laitan kahvin tippumaan, ennen kuin istun oppikirjojen ääreen.
Luen, luen, luen ja luen. Siinäpä se aika vierähtää. Kun katsoo sivujen välissä ulos, näkee tielle ja ohi ajavat autot.


Kun kello lähestyy kymmentä oloni on valmis. Mikään ei ole kesken. Hyvä mieli, hyvät unet.
Ja aamulla kaikki uudestaan.