Miten kuvailisin viimeistä vuotta? Olin kotelossa. Ennen huhtikuuta olin toukka, jolla oli velvollisuuksia ja hidasta menoa. Ei mitään silmiinpistävää elämässä. Kun 13. huhtikuuta alkoi lukuvapaa töistä, toukka koteloitui. Neljä seinää ja pöytä täynnä kirjoja. Ei juurikaan kotelon ulkopuolista elämää, ainoastaan pitkiä lukuhetkiä omassa rauhassa.
Sitten tuli se hetki, joka oli tullut liian hitaasti ja samalla liian nopeasti. Pääsykoe. Viiden tunnin jälkeen sai ryömiä ulos kotelosta. Siipiä olen puhdistanut vielä viikon ja nyt voin kertoa olevani vapaa lentämään. Perhosen kevyt.
MUTTA
Juuri, kun olen pääsemässä bloggaamisen makuun, mun on tultava sanomaan teille heihei. Ei, blogi ei lopeta, mutta tämä tyttö lähtee etsimään Afrikan tähteä päiväntasaajan tienoille. Eikä tuu ennen juhannusta takaisin. Samalla omppu (=puhelin) jää kotivahdiksi, eli Afrikasta näette tuhansia kuvia sitten järkkärilaadulla.
En mä tätä blogia aivan vahtimatta jätä. Sen verran olen panostanut, että muutama postaus tulee ajastettuna, jottei meitsin tarvitse potea sitä taaskaanenooblogannut-mielipahaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti