Faktoja vuodesta 2013

Oisko julmaa, jos laittaisin tohon sivupalkkiin sellasen ison tekstin, jossa lukisi:  Ei oteta vastaan 11-haastetta . Meinaan, että nää alkaa pikkuhiljaa kyrsimään, kun on tehnyt tällaisia semmoiset 5 kappaletta(ainakin). En mäkään lukisi blogia, jossa joka kuukausi olisi samanlainen postaus. Haasteet on kivoja, mutta liika on liikaa. Yritin säästellä teidän silmiänne ja tekaisin Suvin heittämän haasteen ikään kuin "tällainen oli vuosi 2013". Kaksi kärpästä yhdellä iskulla ja vähemmän itkua meikäläiselle.

1. Aloitin pumpin ja muutenkin ns. "terveelliset elämäntavat". Välillä on tullut alamäkiä, mutta enimmäkseen on menty askel askeleelta eteenpäin. Jes! Yksi uudenvuodenlupaus pidetty. 2. Vanhojen tanssit. Mullahan oli tosiaan pari, mutta tämä ilmoitti kurssin puolessa välissä, ettei tanssi. Loppupeleissä valssahtelin tytön kanssa. Opetus: vastoinkäymiset voi voittaa. 3. Siirryin aikakaudessa älypuhelimiin. Lumia 620 on tähän mennessä totellut oikein oikein hyvin. Ja voi nenä, miten hauskaa voi olla sen näytön järjesteleminen. 4. Täytin 18. Kai sekin on jo saavutus sinänsä. 5. Rakastuin Suomen saaristoon. Oon aina pitänyt itseäni enemmän metsäihmisenä ja mulla on ollut ajatus, etten ikinä voisi asua saaristossa. No, nyt sekin käsitys on kumottu. 6. Heinäkuun 1. ja vuosipäivä Joonaksen kanssa ♥ Rehellisesti, mä en ois ikinä uskonut, että joku voi sietää meikäläistä vuottakaan (Juu, olen välillä aika tuittupää).

7. Opin käyttämään hameita. Tää on aikamoinen saavutus mun mielestä. 8. KIRJOITUKSET ALKO. Enkusta B ja bilsasta C. Sanon teille sen, että tulokset eivät vastanneet mun taitotasoa, mutta oon oppinut elämään niiden kanssa. Vinkki reaaliin: kirjottakaa KAIKKI, mitä tiedätte aiheesta. Mulla se jäi siihen, että vastasin liian lyhyesti ja ytimekkäästi, vaikka tietoa ois riittänyt useampaankin konseptiin. Pöljä minä. 9. Aloin käymään töissä. Ihan oikeasti, mua ketuttaa ihmiset, jotka saa töitä, hehkuttavat siitä ja sitten vikisevät kuinka rankkaa se on. Mä oon erittäin onnellinen mun työpaikasta, enkä tosiaankaan pidä niitä itsestäänselvyytenä. Lähetin joka ilta hakemuksia eri osoitteisiin, ennen kuin sain paikan. 10. Muutin 3 kertaa vuoden aikana saman kaupungin sisällä. Ensin äidin "väliaikais" asuntoon, sitten sen lopulliseen asuntoon ja nyt hetki sitten isän uuteen asuntoon. Äiti ja isä asuvat aika kätevästi: äiti asuu Joonaksen kodin lähellä ja isä muutaman hassun metrin päässä mun koulusta. 11. Musta tuli hiihdonohjaaja ja rakastuin taas lasketteluun.

Mulle heitetyt kysymysket 

1. Lempikirjasi? MAOL-taulukkokirja. En mä muuta oo ehtinyt lukemaan yhtä ahkerasti.

2. Esine/asia, jota ilman et voi lähteä ulos? Kännykkäkapistus.

3. Tällä hetkellä elämäsi tärkein ihminen? Joonas.

4. Oletko riippuvainen jostakin? Kyllä, suklaasta.

5. Jos olisit eläin, mikä olisit? Muurahainen. Joo, ei ole eläin, mutta olisin silti.

6. Koska aloitit bloggaamisen? 2012 huhtikuussa

7. Iltalehti vai Iltasanomat? Mobiiliversiona IL ja lehtenä IS

8. Jos voittaisit lotossa päävoiton, niin miten käyttäisit rahasi? Oma kämppä, osalla ostaisin hienoja lahjoja kavereille ja perheelle, loput säästöön.

9. Kerro yksi huono ja yksi hyvä puoli itsestäsi?

Huono: Oon saattanut töksäytellä asioita, jotka ois ollu parempi pitää sisälläni.

Hyvä: Mä oon edistynyt ton huonon piirteen hallitsemisessa.

10. Lemppari asusteesi? Huivit. Niillä saa muutettua asun kuin asun.

11. Mikä on parasta talvessa? Valkoinen maa ja laskettelu.

Ei, tätä haastetta en jaa eteenpäin. 

Mites te, millaset ajatukset teillä herää näistä 11-haasteista? Kertokaa mulle, etten oo ainoa, jolle nää haasteet on kuin piikki lihassa. 

Linkatkaapa 2013-koostepostauksia:) Ainiin ja viettäkäähän muikea uusivuosi!

Mun joulu meni näin

Ajelin 23. päivä kohti Kuusamoa ja nautiskelin matkalla äidin levyhyllystä nyysittyjä ihanuuksia. Fiksu veto alkaa tuhmaksi päivä ennen joulua.

Aamulla mummin riisipuuron tuhdittamana kohti Rukaa ja ensimmäisiä tunteja opettamassa. Mää sain höpötellä 3-vuotiaan kanssa englanniksi siitä, kuinka liukuminen suksilla on kivaa.

Rukan. päiväsaunomisten ja haudalla käynnin jälkeen kohti mummun joulupöytää klo 16. Nähtiin siellä äitiä ja syötiin vatsat piukeiksi veljen kanssa. Luonnollisesti sellaisissa vaatteissa, jotka piilottavat joulurenkaan vyötäröltä. On ne trikoohameet aika kätsyjä.

Klo 19 takaisin mummille mutustamaan suklaata enemmän kuin laki sallii. Ja suklaasyönnin ennätys oli pakko vetää tälläkin kertaa.

Illan (kamera)teemaksi syntyi käsin tarkentaminen. Hemuli vieköön, kuinka montaa kiusasin, kun piti saada ikuistettua kuva sohvapöydän kynttilästä, vaikka muut katto telkkaria. Hyvä minä.

Pukki ei selvästikään tuominnut minua levyhyllyihin kajoamisesta, koska kaikkea ihanaa oli käärepapereihin kätkeytynyt illan mittaan. Paketit jäi tosin sivullisiksi, koska meille serkuille perinteiseen tapaan työstettiin aivonystyröitä "haastavalla" lautapelillä.

Siinä sitten kilpaa avattiin lahjoja. Mä en kauheasti välitä kuvata jokaista lahjaa tänne blogin puolelle, joten saatte tyytyä muutamiin. Lahja 1: Muutto-kuosilla varustettu muumimuki. Serkku selkeästi tuntee mun maun, koska nuo muutto-astiat olivat rakkautta ensisilmäyksellä...

...mutta Joonaksen paketti yllätti eniten. Lasipurnukoita, joissa oli pähkinöitä, siemeniä, superfoodeja ja marjoja. Mä en ymmärrä, miten se oli tän keksinyt, tais olla tontut tai jokin yliluonnollinen voima asialla.

Äippä osaa kääriä aina just oikeanlaisen yökkärin pakettiin. Oon varmaan joka joulu saanut jonkinlaisen yövaatetuksen lahjaksi ja perinne jatkuu.

Sellaista joulua vietettiin täällä. Mulle ei syntynyt kauhean suurta joulufiilistä. Osittain syytän sitä, että oma mökki oli vuokralla ja asuttiin mummilla. Mä kans haaveilen joskus sellaisesta joulusta, jolloin saisi vain katsella lastenohjelmia ja olla omassa rauhassa rakkaimpien kanssa. Mutta oon tosi onnellinen siitäkin, että joulua ylipäätänsä vietetään meidän suvussa ja kaikkien kanssa saa vaihtaa kuulumisia.

TEHTÄVÄ: linkatkaa omat jouluiset postauksenne.

You have mail (clik)

♥ Kello on jo joulu, joten: Hyvää joulua teille ihanat. Hyvää joulua kaikkiin koteihin ja katuihin. Hyvää joulua rakas. Hyvää joulua viimeinen pipari, joka et mahdu mahaani. Hyvää joulua joulupukki. Hyvää joulua joulu. Tänään ei riidellä, eikä mietitä kaloreita, vaan nauretaan ja syödään ylimääräinen joulutorttu. Tämä on käsky.

Pipariks meni

♥ Rakkaus nuo jouluvalot ♥

♥ Tyhmiä juttuja, joita tulee tuskailtua useampi tunti ♥

♥ No ei oo ihan yhtä hienoja kuin joissian blogeissa, mutta ajatus tärkein! Ja maku. ♥

♥ Höpöt koulusta. Väärissä tilanteissa hölmöilyä, mutta hauskoja juttuja. ♥

♥ Pikkujoululook ja lahjojen suunnittelua ♥

♥ Pienikin voi olla kaunista ♥

♥ Etukäteen annettu joululahja. Liian nätti paketti ja saa avata muka vasta jouluna. Kiitti vaan tiedät-kyllä-kuka. ♥

Kesäkuvitusta

Koska kesää on aivan loistava muistella talven keskellä, niin tässä siitä. Tämän kesäkuvahaasteen ideana on julkaista 7 kuvaa kesästä, joita saa kuvailla vaan yhdellä sanalla. Tosi julmaa, koska mun ois tehny mieli kertoa jokaisesta kuvasta enemmän! Ja voi kyllä, haasteen lopusta löytyy 7 blogia, joille tämän haasteen nakkaan eteenpäin.

1. Pohdiskelu

2. Hetket

3. Juhannus

4. Kuusamo

5. Ihmiset

6. Rakkaus

7. Vapaus

 Here you go:  Anita, Mimi, Ira, Netta, Riikka-Maria, Jenni, Demoiselle lapin

Saaristolaista leipää

Taisi olla elokuu, kun lupailin tekeväni tänne ohjeen saaristolaisleivästä. No, meillä leivottiin ko. leipää vasta nyt seuraavan kerran ja äiti leipoi sen salakavalasti ilman meikäläistä, joten leivontavaiheesta ei ole kuvia (taaskaan). Sain kuitenkin napattua muutamat kuvat lopputuloksesta, joten parempi sekin, kuin pelkkä ohje.

Saaristolaisleivän tekeminen on mitä yksinkertaisin: kaikki ainekset sekoitetaan yhteen ja taikina kaadetaan vuokiin. Saaristolaisleipä maistuu varsinkin vähän makeamman ystävälle ja leipä kannattaa tarjoilla esim. juuston ja/tai graavilohen kanssa. Niin ja miksei tätä voisi antaa joululahjaksi sukulaisille, poika/tyttöystävän vanhemmille tai omalle perheelle.

 Nauvon saaristolaisleipä 
1l piimää
75g hiivaa (1½ palaa)
3dl siirappia
3dl kaljamaltaita(Tuoppi)
3dl vehnäleseitä
3dl ruisjauhoja
1rkl suolaa
10dl vehnäjauhoja

Voiteluun siirappivettä (= ½dl siirappia + 1½dl vettä)

-Lämmitä piimä ja sekoita joukkoon hiiva
-Lisää siirappi, leseet, suola ja jauhot. Taikinaa ei vaivata!
-Jaa taikina voideltuihin vuokiin ja anna kohota 1,5h peitettynä.
-Paista leipiä alimmalla ritilätasolla 175 asteessa 1,5h
-Valele leivät siirappivedellä ja laita takaisin uuniin puoleksi tunniksi. Huom! Siirappivettä ei tarvitse käyttää kokonaan, yksi kolmasosa riittää (ja silloinkin tulee sopivan makea kuori).
- Anna leivän jäähtyä rauhassa, jotta se on helpompi viipaloida.

Ihania herkutteluhetkiä! ♥

Juhlaa juhlan perään

Itsenäisyyspäivä oli paras, koska...

♥ Toi yks höppänä sai lakin

♥ Opin pursottamaan kreemiä kuppikakkuihin (siis silleen nätisti)

♥ Aamulla olin yo-juhlissa ja illalla hiihdonopettajien pikkujouluissa
♥ 100 lukijaa (mitä ihmettä) kiitos ihanat!

...ja sen takia jäi kaikki "linnan"juhlat sun muut väliin. Millasta itsenäisyyspäivää te muut vietitte?

Vähän erilaista

Mä haluan kerrankin tehdä postauksen, jossa höpöttelen ihan vaan siitä, mitä oon tehnyt. Muutakin, kuin muokannut blogin ulkoasua talvisemmaksi ja käynyt koulussa tekemässä pari koetta (ja skipannut kolme, hyi minä).

Perjantai-sunnuntai mulla oli ekat työpäivät Rukalla. Hitupienesti hymyilytti pukea hiihdonope-takki päälle ekana "työ"päivänä. Olinhan mä tuosta takista haaveillut kumminkin muutaman vuoden. Niin ja tiesittekös, että jos satutte Rukalle ja kaipaatte opea, niin pyytäkää Annia opeksenne. Saatetaan vaikka törmätä rinteessä. Toinen vaihtoehto: ettikää punaisella takilla, harmaalla kypärällä ja pitkällä poninhännällä varustettu huimapää. Se saatan olla minä.

Viikonlopussa oli muutakin erilaista kuin opetakki: En käynyt kertaakaan kaupassa, vaan leivoin itselleni sämpylöitä teeleipiä ja söin jääkaapin jämiä (lue: leikkeleitä ja pari jukurttia). Tuosta  viikonlopusta jäi sellainen maku suuhun, että ehkä sitä sittenkin selviää opiskelijabudjetilla. Tosin, silloin ostan kyllä kaveriksi hedelmiä mur.

Mun mielestä syysflunssassa ja kurkkukivussa on hyvä lopettaa marraskuu sekä avata eka luukku joulukalenterista (kiitos äiti ku muistit hommata sellaisen unohtelevalle lapsellesi). Niin ja syödä suklaata ekaa kertaa sitten lokakuun. Oi kyllä, tästä joulukuusta tulee ihana♥

Ps. Joo tällaisia postauksia en rupea vääntämään jatkossa. Ei toimi. Pistetään joulufiilisten piikkiin. Nyt saatte haukkua mut maanrakoon.

Kiitollisuutta

Jukka Pojan pelastamista aamuista ∙ Neulekeleistä ∙ Uusista korviksista ∙ Lumesta

Ihanasta kaveripiiristä ∙ Kotoilusta ∙ Ihanista leffahetkistä ∙ Teistä lukijoista, jotka jaksatte aina piristää

Mä haluan kiittää maailmaa, koska teen sitä ihan liian harvoin. Onnellisuus sekoittuu mun päässä kiitollisuuteen. Sanon mieluummin kuinka onnellinen oon sen sijasta, että sanoisin olevani kiitollinen. Ehkä mun pitäisi sanoa sinulle useammin, kuinka kiitollinen olen siitä, että oot olemassa. Ehkä pitäisi kiittää useammin tähtiä taivaalla ja pakkasukkoa valkoisesta kerroksesta. Kaikki tämä sen sijaan, että velloisin siinä vitutusmaailmassa, jossa kaikesta voi valittaa.

Ps. Mistä tietää, ettei kannata vielä yrittää lukea matikan kokeeseen: Kun huomaat kaivavasi roskista, vaikka sinun piti etsiä laukusta laturia.

Mistä asioista te ootte kiitollisia tällä hetkellä?

Rakkaudesta lajiin

HUOM! Kaikki te, jotka ette voi sietää harrastuksiin/lasketteluun liittyviä aihealueita, sulkekaa tämä sivu välittömästi välttääksenne silmiinne kohdistuvan tuskan. Kiitos.

Laskettelu

Ensimmäisen kerran rinteeseen minut raahattiin vaahtosammuttimen kokoisena, eli yli 10 vuotta olen tämän lajin kanssa elänyt. Laskettelu oli koko lapsuuden ajan pakkopullaa ja aina yritin keksiä tekosyitä, miksi en voisi lähteä rinteeseen. Mökki ja mummola ovat Kuusamossa, missä vietettiin vielä tuolloin kaikki lomat ja vapaat viikonloput. Ei lisännyt motivaatiota ei, vaikka Ruka onkin hieno laskettelukeskus.

Alppihiihto

Muutama kavereistani harrasti alppihiihtoa(=ratalaskua), joten vinkkasin isälle asiasta. Aloitin lajin todella myöhäisellä iällä, 13-vuotiaana, mutta en tahtonut itsestäni mitään Tanja Poutiaista. Aluksi koko ratatouhun aloittaminen tuntui virheeltä; viikot olin koulussa ja viikonloput sidottuna treeneihin. Vapaa-aikaa ei jäänyt kavereille ja treenikaverit olivat 4-5 vuotta minua nuorempia, koska olin alkeisryhmässä. Isästä oli tullut tuona aikana hiihdonopettaja ja tein itselleni lupauksen, että pyrkisin samaan 18-vuotiaana. Kestin alppihiihdon kanssa yläasteen ajan, ennen kuin isä antoi minulle luvan lopettaa.

Lukion ekan vuoden aikana (2011-2012) en käynyt juuri koskaan rinteessä, koska halusin keskittyä muuhun elämään. Joulukuussa 2012 teimme reissun Itävallan rinteisiin ja pieni kipinä lasketteluun syntyi. Tammikuussa 2013 järjestettiin apuvalmentajakoulutus ja sen jälkeen innostus kasvoi entisestään. Laskettelu oli taas harrastus, jota saattoi tehdä aina silloin tällöin.

Hiihdonohjaus

Tänä syksynä pääsin vihdoin näyttämään kynteni; ilmoittauduin Rukan hiihdonohjaajakurssille ja treenasin syysloman rinteessä ennen kurssia. Itse kurssi oli ehkä paras laskettelukokemus ikinä. Olimme joka päivä Rukalla klo 9-19. Aamut alkoivat luennolla, sitten oltiin rinteessä iltapäivään saakka ja lopetettiin luentoon. Päivän jälkeen ajelin mökille, tein läksyjä, kävin saunassa ja menin nukkumaan. Aikaa ei jäänyt mihinkään ylimääräiseen ja läksykasa tuntui hirviöltä, mutta oli se sen arvoista: läpäisin kurssin kirkkain arvosanoin!

Tutustuin kurssin aikana huippuihin tyyppeihin, joiden kanssa jaksoi viettää luennot, ruokahetket ja afterskit. Porukan nuormimpana oli kiva olla ja sain nauraa vatsa kippurassa muiden jutuille. Viikko vierähti nopeasti ja olisin voinut jäädä pidemmäksi aikaa tuonne lumen keskelle. En malta odottaa, että nähdään taas porukalla. Pakko myöntää, että mulla on jo nyt ikävä yhden kurssilaisen stadin(?) murretta.

Nykyään laskettelu ja Ruka ovat minulle erittäin rakkaita, joita ilman en olisi tässä. Rukan ansiosta/takia tutustuin minulle merkittäviin ihmisiin, jotka ovat vaikuttaneet elämässäni enemmän tai vähemmän. Laskettelu on lajina sellainen, jossa voin sanoa olevani hyvä. Paljon on vielä oppimista, mutta askel kerrallaan eteenpäin.

Kiitos ja kumarrus, toivoo tuore hiihdonohjaaja

Ps. Katso mikä oli yksi kurssin puhutuin henkilö

Huomaako kukaan?

Haloo haloo? Joo oon mä täällä pienenä ihmisenä kulkenut milloin missäkin. Näkeeköhän mua kukaan, kun välillä olen Rukalla ja välillä juoksentelen pitkin Oulun kaupunkia. Ikuisuuskysymyksiä. Muutkin huomasivat auringonlaskun torin yllä ja tuijottelivat sitä kirpeässä syysilmassa. Tuskin kukaan on huomannut, etten ole koskenut karkkikuppiin 35 päivään, muttei ihmisten tarvitsekkaan. Minä huomaan sen hyvästä olosta. Kaupat eivät ole huomanneet, ettei ulkona ole lunta, vaan ovat laittaneet esille kaiken maailman joulukoristeet lokakuussa. Olemme hassuja, sokeita otuksia. Hassu sana tuo huomaaminen.

En kiinnittänyt huomiota Rukan avajaisiin, koska keskityin johonkin aivan muuhun: hiihdonohjaajakurssiin. Viimeiset vapaat ovat menneet treenatessa kurssia varten ja tuloksena oli todistus hyvillä arvosanoilla. Mulla on jo nyt ikävä kaikkia kurssilaisia, etelän murretta ja lumista maisemaa.

Kurssitodistuksen saaminen ei  olisi onnistunut ilman kunnon seuraa ja evästä; Kiitos, kun teit aamupalan ja kävit kaupassa, vaikka meille ei jäänytkään kurssin takia paljoa aikaa.

Mua hymyilyttää

♥ Aamubussi ja takapenkin tyttöjen höpinät.

♥ Tööttäys isiltä, kun se ajaa ohi liikennevaloissa.

♥ Aamunavausbiisi. Miten on mahdollista, että se pyörii koko aamun mun mielessä ja sit se soi yhtäkkiä koulun radiosta!

♥ Voitto matikankirjaa vastaan.

♥ Nauraminen tyhmille jutuille.

♥ Raejuusto rusinoilla ja auringonkukansiemenillä.

♥ Kun sanoit hupsuja sanojasi ja luit ajatuksiani. Välillä mä ihmettelen, miten sä sen oikein teet.

♥ Jutella tyttöjenjuttuja piiiitkästä aikaa.

Hyvää yötä myös läppärille, joka hitaudellaan viestittää nukkumisajan lähestymistä. Ja teille kans murut!

onnellinen höstlov

Mä lusin lomani kunnolla. Enkä kaipaa enempää, koska sain enemmän kuin tarvitsin. Täydellisen keikan ja kukkarollisen kokemuksia. Entä sitten vaikka väsytti, oli kuuma ja ihmiset tuuppi? Saan yhä hymyhetkiä keikasta ja niistä kahdesta kuopiolaisesta, jotka makso 20e parkkisakosta, kun vein ne keskustaan. Laura, jos luet tätä, niin musta tuntuu, että meillä oli aika huikea ilta tuolloin.

Aiheesta toiseen: Rakastan Kuusamoa liian suurella sydämellä. Mökki on paikka, jossa aika pysähtyy. Mä tarvitsen sitä paikkaa tajutakseni, ettei lumi ole pahasta ja elämä kantaa. Meinaan, että rinteitä olisi aika vaikea laskea vauhdin hurmoksissa alas ilman lunta. Mä pidän laskettelusta muutenkin. Siinä kehittyy jatkuvalla syötöllä ja se saa yrittämään kovemmin. Yli kymmenessä vuodessa Rukan rinteet ovat käyneet tutuiksi ja voisin varmaan kulkea siellä silmät kiinni. Olihan ne Itävallankin rinteet ihan jees, mutta Ruka on toinen koti.♥

Vaikka mä voisin viettää monen monta vapaapäivää mökillä, niin kotiin oli ihana palata. Sain kuiskata söpöjä sanoja ja tajuta sun olevan siinä kaiken ikävän jälkeen. Mun oma höhlä. Hyh, kuinka siirappia. Läksykasakin murjotti mulle uskollisesti aina sunnuntaihin asti, mutta sitten mulla kävi sitä sääliksi. Turhauttavaa yrittää muistaa taas raja-arot äärettömyydestä.

Kuka muu oli Rukalla/mökillä/PMMP:n keikalla? No jos ette, niin mitä oikein teitte?

Pinkki on kaunis

Kattokaa nyt miten kaunista! Ilman kuvanmuokkausta. Niin pinkkiä ja vaaleanpunaista. Tulee ihan mieleen keikkalavojen kirkkaat valot. Välillä taas tuntuu, kuin kävelisi pinkissä onnellisuuskuplassa, muulloinkin kuin rakastumisen huumassa. Sellaisessa, joka säteilee positiivisuutta ympärilleen. On se vaan niin nättiä sellainen tunne