Kesälupaus

Näitä kuvia muistelen vielä talvipakkasilla.
Hellettä, punkkipelkoa ja spagettiolkaimia.
Aurinkorasvaa after sunia ja suolaista tuoksua.
Vielä viikon rakastan kesää, sitten annan säiden kylmetä.
Ja vielä viikko on teillä aikaa ilmiantaa bloginne

Lupaa että muistat

Muista nämä, kun sinulla on paha olla:
Mansikat maistuvat yhä mansikoilta.
Kesämekko on yhä maailman mukavin vaate kelistä huolimatta.
Kaikilla seeproilla on ainutlaatuinen raidoitus.
Valmiissa maailmassa ei ole kiire mihinkään.

Lupaus kesästä

Arvatkaa kuinka oudolta tuntuu,

kun enää ei tarvitse lykätä asioita

voin valvoa myöhään ja ottaa enemmän aikaa, jos siltä tuntuu

ilman sen suurempia seurauksia

Ei tarvitse tasapainotella
luovuuden ja järjen välillä

Uskallan hengittää suuremmilla tilavuuksilla

blogi, kuvausreissut, vesivärit, paskartelu
Teitä oli ikävä.

Joulusia

Olen haaveillut joulusta, jolloin ei tarvitsisi lähteä minnekkään. Ehkä kävelylle tai kirkkoon, muttei sen kauemmas. Toisaalta, on minunkin joulu ihan kiva. Oikeastaan tosi kiva. Saan viettää aamupäivän Rukalla omassa yhteisössä ja illalla olen tervetullut kahden eri suvun joulupöytään.

"Miksi olet töissä jouluaattona?" "Että saisin ahdettua mahaani enemmän jouluruokaa" 

Hiihdonope.

Niin, hassu on maailma. Tänä vuonna söin tasan yhden lautasellisen jouluruokaa, enkä tahtonut enempää. Ehkä tätä kutsutaan aikuistumiseksi.

Mihin minä katoan

Minä katosin viime viikolla pari vuotta taaksepäin. Kun kuvatessa vain kuvattiin, eikä mietitty liikaa. Kerättiin kukkia tienvarresta. Tehtiin muutakin, kuin näytettiin hyviltä.

Maanantaina minä katosin saaristoon, jossa Tove Jansson inspiroitui. Toisaalta, se paikka on niin muumimaailma. Maisemat satukirjasta ja meri. Oma pieni rakkauspaikka.

Minä katoan myös ulkomaille, en kerro mihin. Olen siellä kolme yötä oman muumini kanssa. Siitä tulee meidän oma seikkailu, ilman aikuisia.

Onnellisuus

Toinen osaa hammashymyn ja toinen pitää suunsa kiinni. He ovat erinäköisiä, vaikka molemmilla on toppi ja hame. Molempia pelotti, että sorsavauva putoaa virtaukseen. Molemmat pitävät eri jäätelöistä, mutta löysivät kioskilta sentään yhden yhteisen maun. He tahtoivat saman korvapuustin. Ystäväni sanoi sen: Onnellisuutta on hyvä ruoka ja hyvä seura - ja samaa mieltä olen minäkin.

Urheilijan asenteella

Isi on kertonut mulle maailman parhaimman elämänohjeen: Mene urheilijan asenteella. Ei, tuo ei tarkoita, että pitäisi olla hyvä urheilussa tai jääkiekkoilija. Täytyy vain napata urheilijan asenne: Ei saa miettiä, mikä menee huonosti, pitää vain mennä ja tehdä. Ei jääkiekkoilijakaan mieti kentällä miten moni asia voisi mennä pieleen, vaan mitä pitää tehdä seuraavaksi.

Tuolla asenteella istuttiin 5 tuntia pääsykoesalissa. Nöyp, meitsi ei tuu istumaan lääkiksen polulla vielä ensi syksynä, mutta eipä tuo ole niin vakavaa. Ainakin asenne oli kohdillaan ja ensi vuonna otetaan uusiksi. Ei luovuteta.

 Miten muilla pääsykoelaisilla on sujunut? 

Hankihullun pääsiäinen

Hankihullun pääsiäissaldo:
Punainen työtakki, helteet, hyvä meno aamuun asti.
Pottereita veljen kanssa ja taistelua siitä, kumpi valvoo pidempään.
Serkkukopla, keekki ja onnen kyyneleet.
Uusia mahtavia ihmisiä ja vanhoja tuttuja.
Riemuidiootti hyppimässä vitostien varrella, koska aurinko paistaa, eikä krapula tunnu krapulalta.
Tasan yksi pääsiäismuna, joka riitti tuomaan lapsuuden nostalgiat.

 Millasia saldoja muille tuli? 

Mun joulu meni näin

Ajelin 23. päivä kohti Kuusamoa ja nautiskelin matkalla äidin levyhyllystä nyysittyjä ihanuuksia. Fiksu veto alkaa tuhmaksi päivä ennen joulua.

Aamulla mummin riisipuuron tuhdittamana kohti Rukaa ja ensimmäisiä tunteja opettamassa. Mää sain höpötellä 3-vuotiaan kanssa englanniksi siitä, kuinka liukuminen suksilla on kivaa.

Rukan. päiväsaunomisten ja haudalla käynnin jälkeen kohti mummun joulupöytää klo 16. Nähtiin siellä äitiä ja syötiin vatsat piukeiksi veljen kanssa. Luonnollisesti sellaisissa vaatteissa, jotka piilottavat joulurenkaan vyötäröltä. On ne trikoohameet aika kätsyjä.

Klo 19 takaisin mummille mutustamaan suklaata enemmän kuin laki sallii. Ja suklaasyönnin ennätys oli pakko vetää tälläkin kertaa.

Illan (kamera)teemaksi syntyi käsin tarkentaminen. Hemuli vieköön, kuinka montaa kiusasin, kun piti saada ikuistettua kuva sohvapöydän kynttilästä, vaikka muut katto telkkaria. Hyvä minä.

Pukki ei selvästikään tuominnut minua levyhyllyihin kajoamisesta, koska kaikkea ihanaa oli käärepapereihin kätkeytynyt illan mittaan. Paketit jäi tosin sivullisiksi, koska meille serkuille perinteiseen tapaan työstettiin aivonystyröitä "haastavalla" lautapelillä.

Siinä sitten kilpaa avattiin lahjoja. Mä en kauheasti välitä kuvata jokaista lahjaa tänne blogin puolelle, joten saatte tyytyä muutamiin. Lahja 1: Muutto-kuosilla varustettu muumimuki. Serkku selkeästi tuntee mun maun, koska nuo muutto-astiat olivat rakkautta ensisilmäyksellä...

...mutta Joonaksen paketti yllätti eniten. Lasipurnukoita, joissa oli pähkinöitä, siemeniä, superfoodeja ja marjoja. Mä en ymmärrä, miten se oli tän keksinyt, tais olla tontut tai jokin yliluonnollinen voima asialla.

Äippä osaa kääriä aina just oikeanlaisen yökkärin pakettiin. Oon varmaan joka joulu saanut jonkinlaisen yövaatetuksen lahjaksi ja perinne jatkuu.

Sellaista joulua vietettiin täällä. Mulle ei syntynyt kauhean suurta joulufiilistä. Osittain syytän sitä, että oma mökki oli vuokralla ja asuttiin mummilla. Mä kans haaveilen joskus sellaisesta joulusta, jolloin saisi vain katsella lastenohjelmia ja olla omassa rauhassa rakkaimpien kanssa. Mutta oon tosi onnellinen siitäkin, että joulua ylipäätänsä vietetään meidän suvussa ja kaikkien kanssa saa vaihtaa kuulumisia.

TEHTÄVÄ: linkatkaa omat jouluiset postauksenne.