Varmuuskopio

Blogini on varmuuskopio
niistä sanoista
niistä tunteista
joihin ehkä joskus haluan palata,
vaikka kuljenkin aina eteenpäin.

Vuosi 2015
Alkoi pahimassa krapulassa
ja jatkui pahana olona.
Oli vain ihminen joka halusi vapautua.
Leikkasi vuosien jälkeen yli 20cm hiusta.
Muuttolintuna lensi keväällä kotiinsa.
Samaan kaupunkiin, mutta silti kauas katseilta.
   Korkeimpaan kerrokseen.


 











Kävin välissä Afrikassa,
ymmärsin paljon
ja jäin janoamaan lisää.
Toivotetaan salmonella tervetulleeksi.
Sen ansiosta sain kesän, jolloin kokeilin.










 
Kokeilin elävää musiikkia,
juoksin ja maalasin
   mieleni iloiseksi.
Tein muutaman kuvausreissun.
 


 






Reväytin takareiden,
koska humalassa ei aina olla järkeviä.
Vaati kuukausia korjautuakseen.
Uusi joukkue, ei silti oma.
Mutta yhä tanssi,
   joka piti ehjänä.











Kutsu yliopistoon.
Ei lääkikseen, ei päämäärään,
johonkin siihen välille.
Se hetken kärsimys, josta nyt on kiitollinen.
Muutoksia elämässä.
   Opiskelijaelämää

ja sinä.

Yksi sydän lopetti sykkimisen,
mutta aikaa ei voi pysäyttää.



Perhosia, petoksia ja tunnemyrsky.
Olin liian heikko, tarvitsin rohkaisua.
Rohkaisua hypätä pois veneestä.

Rakkaudessa päätöksiä ei tehdä järjellä.
Vaikka tuloksena onkin särjetty sydän ja unelma yhteenmuutosta.
Päättynyt parisuhde
ja siitä seurannut epäonnistumisen tunne.

kiitos.

Rakkaus ei katso kelloa.
Uusi rakas taustakuvana
ja minä vieressä.
   Hymyssä suin.

2016,

lupaan olla kauniimpi versio itsestäni,

koska aitous on kauneutta parhaimmillaan.

Kesällä kerran

Alkukesä elämäni upeimmalla reissulla. Reisulla, josta matkaan tarttui oireeton salmonella - eli vielä heinäkuukin saikkua lomaa. Vihdoin aikaa nähdä ihmsiä ja tutustua uusiin lenkkireitteihin. Yksiöelämää pensasmustikoiden ja ajattomuuden kanssa. Irtiottoa pääsykokeiden jälkeen.

Livemusiikkia joko artisteilta tai merenaalloilta. Matkoja lapsuuteen, kaverin uuteen kotikaupunkiin ja väriesteiden läpi. Vihdoin aikaa maalata vesiväreillä, istua vailla ohjelmaa tai pitää extempore venyttelyhetkiä.

Loman kruunasi viimeinen ilta vanhalla kaverikokoonpanolla - ollaan kuitenkin kaikki eri puolilla Suomen korkeakouluissa. Silti meitä naurattaa sama huumori ja tempaukset.

Tätä kesää minä rakastin.

Välietappi

Kuten täällä tiedetäänkin, viime lukukaudella meikäläinen ei istunut pulpetilla, vaan vietti välivuoden. Tein töitä, keväällä luin pääsykokeisiin ja muutin omilleni. Missä ollaan nyt?

Riittivätkö pisteet hammaslääketieteelliseen? Ei. Pääsinkö silti kouluun? Pääsin. Haenko ensi vuonna lääkikseen? Kyllä. Olenko tyytyväinen? Olen. 

Vaikka kuinka välivuosi kasvatti ja opetti, niin olen todella iloinen päästessäni takaisin koulunpenkille. Samalla se tarkoittaa, että aion nauttia viimeisistä kesäkeleistä riemulla - tehkää tekin niin.

Lupaa että muistat

Muista nämä, kun sinulla on paha olla:
Mansikat maistuvat yhä mansikoilta.
Kesämekko on yhä maailman mukavin vaate kelistä huolimatta.
Kaikilla seeproilla on ainutlaatuinen raidoitus.
Valmiissa maailmassa ei ole kiire mihinkään.

Tiedonnälkä

Arvatkaa kuinka oudolta tuntuu ladata tänne kuvia, jotka itse on käynyt läpi monen monta kertaa? No, aika oudolta. Viimeinen kuva on lapsukaisten koulusta, mutta muissa kuvissa yliopistoelämää. Verratkaa ylimmän ja viimeisen kuvan kasvoja. Aika erilaiset, eikö? Ne kyllä tiivistävät aika hyvin oman fiiliksen koulupaikoista - sinne haluaa, koska ei jaksa enää kyllästyä lukiokirjojen keskellä.

Älä kysy minne johtaa tie

Elämäni pisin reissu. Kaksi viikkoa Tanzanian tähtitaivaan alla. Otava oli väärinpäin, näin venuksen ja jupiterin pohjantähden sijaan. 

mutta,

En minä sinne tähtiä mennyt tuijottelemaan. Pääsin vain niin lähelle, että tarinan kertominen on turvallisempi aloittaa kaukaa. Jotta saisi kokokuvan kaikesta tapahtuneesta. 

Sanotaan, että matkailu avartaa. 

Minä sanon, että matkailu avartaa, mutta Afrikka vielä enemmän.