%2Bcopy.png)
Tahtoisin leikata saksilla kaikki ne takut ajatuslangasta. Toisaalta haluaisin huutaa keuhkot rikki vaikka kilometrin päähän. Toisaalta paiskoa puhelimen ja olla aivan hiljaa. Haluan lukon oveen ja kääriytyä äänieristettyyn huoneeseen. Kadota kokonaan ja pysäyttää ajan. Pyyhkiä epäonnen pois paperilta.
Vaikka enhän minä niin oikeasti tekisi.
Menin eilen rikki. Aivan, kuin olisi lasi paiskottu maahan. Tuhansiksi palasiksi. Olin sirpaleina asfaltilla. Niin pahasti rikki, että olemassaoloni muuttui kyseenalaiseksi. Että olisin kaiken pahan lähde ja taakka elämälle. Sellaista ajatusta on vaikea leikata pois. Sanat syöpyvät sellaiseksi köynnökseksi, että vaatii aikaa, jotta sen saisi leikattua irti.
%2Bcopy.png)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti