Suru on kunniavieras

Suru on sellainen tunne, jonka haluan antaa purkautua tietyin väliajoin. En ole ihminen, joka jaksaa tasapaksuista ja onnellista elämää IHAN koko ajan. Musta on mukavaa vajota hetkeksi epätoivoon, olla maailman epäonnistunein ja eksynein ihminen. Mutta nimenomaan yksin. Omassa sängyssä, kuunnellen tunteisiin sopivaa musiikkia ja maaten lohduttomana. Silleen, ettei kukaan voi neuvoa, mitä mun pitää tehdä.

Tiedän olevan asioita, jotka saavat surun jäämään pidemmäksi aikaa, mutta joskus ei vain ole surtavaa. Surullisia asioita tässä maailmassa on toki kilometrilistaksi, mutta itse tulen todella surulliseksi lähinnä, jos jollekkin erittäin läheiselle ihmiselle sattuu jotain. Tai, jos olen epäonnistunut jossain todella tärkeässä asiassa tai aiheuttanut pahaa tahtomattani. En vain ole luonteeltani sellainen, joka jaksaa märehtiä koko maailman murheita kerralla.

Pakko myöntää, että Mariska on kiteyttänyt Vartiaisen biisiin juuri oikeat sanat. Suru on kunniavieras.