Taiteellisuus

Kirjoittaminen, kauniit kuvat paperilla ja kamerassa, meikkaamisen ihmeellinen maailma, tanssillinen liikehdintä, sun tyyli, musiikki... Taiteellisuus on kaikkialla. Siinä ei tarvitse olla hyvä. Se ei vaadi niin kutsuttua luovuutta tai inspiraatiota. Taiteellisuus on sitä itse. Ilmaisua, joka näkyy jokaisessa.

On totta, ettei minusta ole meikkitaiteilijaksi tai huippueditoijaksi, mutta taiteellisuuden mitta ei riipu siitä. Musta oli hauskaa maalata naamaani tietämättä, mitä aion tehdä. Kamera tarkensi omiaan ja siksi tykkäänkin tuosta kuvasta ihan älyttömästi - se ei ole täydellinen, muttei ole taiteellisuuskaan.

On myös totta, etten tule vielä hetkeen saamaan spagaatteja ja jään takarivin tytöksi, muttei se tee itsestäni huonompaa. Olen osana esitystä, elämän teatteria ja tanssijoukkuetta - olin huono tai en. Mikään ei voita tunnetta, kun heittäydyt rytmiin, teet liikkeet antaumuksella. Sitä tunnetta kutsun taiteellisuudeksi.

On totta, että musiikkiluokkalainen kuuntelee musiikkia eri korvilla, mutta niin tekevät kaikki. Se ei estä sua laulamasta rakkaudella tai tanssimasta musiikin rytmiin.

Miksi tyylin hioutuminen kestää niin kauan? Olen vasta nyt löytänyt kaappiini vaatekappaleita, joita ihailin muiden päällä kaksi vuotta sitten. Syytän itseäni. Jos olisin uskaltanut hypätä tuntemattomaan, nuo vaatteet olisivat olleet kaapissani jo kauan aikaa sitten.

Älä pidättele itseäsi. Kokeile jotain, mitä olet aina halunnut tehdä. Kukaan ei ole seppä syntyessään. Taiteellisuus on itsensä ilmaisua - ethän estä sen olemassaoloa?