jos rakastat elämää

Kulutus kuriin

Kun Hullujen päivien katalogi tipahti postiluukusta ja aloin kahmia opusta ajatellen "ostan ton ja ton, koska ne on tarjouksessa ja olinki uuden sen ja sen tarpeessa ja joo tarvin ton huivin, vaikka kaapista löytyy jo useampi samankaltainen". Ja viikko hulluttelun jälkeen tuotteet jäävät kaapin perälle odottamaan seuraavaa kirpparille menoa. Lisäksi nämä tarjoustuotteet kasaantuvat suuremmaksi summaksi ja tilisi näyttää murjottavaa ilmettä. Jos havaitset itsessäsi jotain samaa, jatka lukemista.

Tein saman rutiinin kuin aina ennenkin katalogin selaamisen jälkeen. Listasin jokaisen tuotteen hintoineen, joita tarvitsin ja joita ehdottomasti kannattaa olla hakemassa klo 7 aamulla muiden mukana. Kun lista oli valmis, katsoin sitä uudelleen.

Voitte arvata, että yliviivasin puolet näistä välttämättömistä tuotteista. Enhän mä nyt oikeasti tarvitse uutta talvitakkia, kun juuri löysin sellaisen kirpparilta 11 eurolla. Enkä neuletakkia vain koska sen hinta on summa x. Ajatukseni kuluttamisen suhteen on muuttunut. Entinen "joo" on vaihtunut "no harkitaanpa nyt vielä"-tyyliseksi. Kuinka meitsi sai sisäisen tuhlarin hiljaiseksi?

Ostin vihkon. Kyllä, hiljensin sisäisen kuluttajani ostamalla. Siitä päivästä lähtien otin jokaisen kuitin talteen ja kirjoitin sisällöt ylös vihkoon summineen. Kirjoitin jokaisen tuotteenkin, koska en jaksa välttämättä säilöä jokaista kuittia.

Koska pelkästään vihko ei riittänyt, leikin Exel-taulukoilla. Halusin nähdä kuinka iso osa ostoksistani oli vaatteita yms. Kun kirjasin ensimmäisen kerran summia ylös järkytyin. Olin tiedostamatta käyttänyt enemmän rahaa joihinkin asioihin, kuin olisin uskonut. Mitä oikein ajattelin silloin? No, sitä että asuin vielä porukoilla ja palkkarahoja oli vielä jäljellä säästöön pistämisen jälkeenkin. Olin rahankäytön napostelija; kun käytin rahaa vain silloin tällöin, kokonaissummat jäivät pimentoon.

Parin kuukauden kirjanpidon jälkeen voin kertoa, että homma toimii. Kun menot ja tulot löytyvät mustaa valkoisella, kulutuksesta tulee hallitumpaa. Osaan säästää paremmin ja tehdä fiksumpia ostovalintoja. Välillä tulee tehtyä lieviä mielihankintoja, mutta shoppausmorkkis on tipotiessään. Hulluista päivistä jää minun osalta ensimmäinen sana pois, koska olen tietoinen siitä, mihin rahani kannattaa sijoittaa.

Nyt tämä astetta viisaampi kuluttaja haluaa helpottaa elämääsi pienellä tiivistelmällä:

1. Säästä kaikki jatkossa saamasi kuitit.

Jos katsoo pelkkää tiliä, ei voi olla 100% varma, mitä yksittäiset tuotteet maksoivat. Käteisostoksetkin näkyvät paremmin kuiteista, kuin jos yrittäisit päntätä kaiken ulkoa.

2. Pidä kirjaa kulutuksestasi.

Minulle toimii vihko, sinulle vaikka Word-tiedosto.

3. Taulukoi taulukoi taulukoi.

Kun kerran kuussa kirjaat taulukkoon mihin rahat menivät, olet aina tietoinen kulutuksestasi. Jos summa tuntuu liian korkealta, mieti miten iso osa siitä oli "turhia" hankintoja. Ehkä ensi kuussa osaat ostaa viisaammin.

Jos joku rohkea päättää kokeilla, olen oikein kiinnostunut kuulemaan tuloksista:)

luurikuume ja syyslunssa

Kännykkä on luonut päässäni harhakuvan siitä, ettei muuta ajanvietettä ole tv:n ja tietokoneen lisäksi. On kamerat ja pelit ja somet ja kaikki. Kun pitänyt itsensä sopivan kiireisenä, tajuaa, ettei olekaan niin riippuvainen älyluurin tarjonnasta. Eikä tähän tarvittu mitään mahdottoman spesiaalia elämää. Flunssaa ja normaalia arkea (jos varaston tyhjennystä ei lasketa). Puhelimen räpläily on tippunut siihen mihin kuuluukin; se on satunnainen ohikulkija arjen askareissa.

Okei, en osaa valehdella tänne. Yksi iso osasyy puhelimen boikotointiin, on uuden päivityksen myötä tapahtunut hidastuminen. Vaikka kaikki on päivitetty, takkuilu jatkuu ja käyttäjä tuskistuu. Olen potenut koko syksyn ajan aikamoista luurikuumetta ja voin luvata, että säästöpossun kohde liittyy vahvasti siihen. En tosin mene vielä asioiden edelle, koska idea on vasta ajatuksen tasolla.

Senkin lisäksi, että teen tahallani kirjoitusvirheitä kuvateksteihin, olen saanut tarpeekseni flunssasta. Miksi miksi miksi miksi oon jatkuvasti sairas? Infotus: silloin kun hyppelin lukiossa ties kuinka monien pöpöjen parissa, olin superharvoin sairaana. Nyt, kun vietän osan viikosta sisällä lämpimässä ja isomman osan töissä (jossa jatkuvasti pestään käsiä), kroppani toivottaa tervetulleeksi jokaisen lenssun. Meinaa ottaa päähän tämä tämmöinen, koska a) flunssa ei sovi tällaisen asiakaspalvelijan arkeen, b) en osaa olla tanssitunnilla sivustakatsojana c) arvatkaa vaan, lähdenkö kuvaamaan pää tukossa.

Tuntuu höpsöltä julkaista tällainen postaus kuun 1. päivä, mutta tosiaan, mulle syksy meni ohi ruskan mukana ja alan odotella, milloin maa värjäytyisi toiseksi. Saapi ilmineerata itsensä, jos kokee samoja tuntemuksia!

Tällainen hupsu idea, jos mun flunssa jättää äänen rauhaan, oisko kannatusta videopostaukselle? Ideoita otetaan vastaan!

Suru on kunniavieras

Suru on sellainen tunne, jonka haluan antaa purkautua tietyin väliajoin. En ole ihminen, joka jaksaa tasapaksuista ja onnellista elämää IHAN koko ajan. Musta on mukavaa vajota hetkeksi epätoivoon, olla maailman epäonnistunein ja eksynein ihminen. Mutta nimenomaan yksin. Omassa sängyssä, kuunnellen tunteisiin sopivaa musiikkia ja maaten lohduttomana. Silleen, ettei kukaan voi neuvoa, mitä mun pitää tehdä.

Tiedän olevan asioita, jotka saavat surun jäämään pidemmäksi aikaa, mutta joskus ei vain ole surtavaa. Surullisia asioita tässä maailmassa on toki kilometrilistaksi, mutta itse tulen todella surulliseksi lähinnä, jos jollekkin erittäin läheiselle ihmiselle sattuu jotain. Tai, jos olen epäonnistunut jossain todella tärkeässä asiassa tai aiheuttanut pahaa tahtomattani. En vain ole luonteeltani sellainen, joka jaksaa märehtiä koko maailman murheita kerralla.

Pakko myöntää, että Mariska on kiteyttänyt Vartiaisen biisiin juuri oikeat sanat. Suru on kunniavieras.