Nukkumaanmenoaika


Kello on yli keskiyön ja minua ei nukuta,
vaikka aamulla on opiskeltava lauseita.


Minun tekee mieli kahvia,
vaikka sitä ei saisi enää haluta.


Tahdon laskea kemiaa,
mutta sitten se tulisi uniinikin.

Liikaa ajatuksia yhdessä minuutissa, yhdelle yölle.
Miksi nukkuisin, kun maailma puhuu minulle?

Olo


Kuvassa näkyvällä ihmisellä on kaikki hyvin. 11 päivää tätä vuotta ja tämä ihminen olisi valmis kirjoittamaan kirjan siitä, mitä on oivaltanut. Tai ehkei kirjan, novellin ehkä. Olen kevyempi kuin koskaan. Tyhjentänyt arjestani kaiken turhan, maalannut mustan taas valkoiseksi. Olo on kuin lomalta tulleelta, vaikkei minulla ole sellaista ollut ja seuraavaksi palaan takaisin laskemaan silmät ristissä kaasujen tilanyhtälöitä. Ihan sama, onni on tätä.

Mitä sinulle kuuluu?

Ei mikään muotiblogi

PUM. Tämä blogi muuttui muotiblogiksi. Tämän kerran. Syytän sitä, että olen laiska asukuvaaja ja jatkuva lökäreissä kuljeskelu on tullut tavaksi. Wehartit-addiktion myötä nämä kuvat raottavat teille hiukan, mitä ylleni laitan, kun lökkikset eivät ole vaihtoehto.



Ihan sama mikä maa ja valuutta, mulla on shoppailussa yksi sääntö: EN saa ostaa vaatetta, ellen keksi vähintään kolmea tapaa käyttää sitä. Vaate on "turha" jos se ei täytä tätä ehtoa.
Pahe: Jos vaate, muu kuin perustoppi, on malliltaan toimivaksi todettu, niitä päätyy kaappiini useampi kappale tällä perheellä: musta kaikkien kaveri, harmaa hiirulainen ja värikäs neiti X.


H&M:n hamehullut käsi ylös! Tuo skater malli on jotain, mistä mää niin tykkään. Kaapista löytyy toistaiseksi hiirulainen ja kaikkien kaveri, mutta kesää kohti neiti X saattaa tulla kiikutetuksi kaupasta. Hameet ovat ihania, koska ne toimivat joko tiukemman tai löysemmän paidan kanssa ja lookki näyttää silti hyvältä. Ja hame on niin paljon mukavampi kuin housut.

Hamehulluudesta päästään seuraavaan: Lämpimiin, joiden pinta-ala on yksi isoimmista. Neuleiden ja huivien avulla selviän talven yli oli pakkasta miten paljon tahansa. Neuletakkeja ei näissä kuvissa pahemmin näy, mutta trust me, niitä(kin) löytyy useampi henkarillinen.


Muttapa entäpä, kun baariin pitäisi lähteä? Paljastavat ja hiostavat vaatteet ovat omalla kohdallani ehdoton nounou, joten ohuet paidat ovat tanssilattian suosikki. Plussana paidoissa on se, että alle voi huoletta laittaa urheilurintsikat ja silti lookki toteuttaa pukukoodin(baarimukavuuteni salaisuus).

Yhtälailla kun huomasin kulmakarvojen vaikutuksen kasvoilla, myös koruista on tullut tutumpia. Haalin koruja yhä alelaareista, mutta pääjuttu on se, että ylipäätään käytän muutakin kuin nappikorviksia ja rippiristiä. Ne ovat vähän kuin mausteet, niitä ilman ruoka ei maistu.

Noniin mitäs tykkäsitte vähän erilaisemmasta postauksesta? Sana on vapaa:)

Toivoa saa, lupaukset pidetään


Haluan ja aion nitistää sisäisen tiuskijani. Saatan sanoa asiat ikävällä äänensävyllä, vaikken tarkoita sitä. Heti, kun korotan ääntä, en hallitse sävyjä. Parisuhde ja työminä kiittävät tästä lupauksesta.

Heselakko. Tämän aloitin työkaverin kanssa, koska ranskalaisia on mennyt napaa kohti enemmän kuin monena muuna vuonna. En edes pidä ranskalaisista (poikkeuksena Rukan Bistro).

Jouluun mennessä aion saada jokaisen spagaatin maata kohti. Tosin, jos tulee revähdys, niin sitten tietysti eri juttu, mutta muuten ei tekosyitä. Parempi muuttua spagetiksi ennen joulua.

Kirjanpidon tulosten vuoksi, pyrin kiikuttamaan vähemmän rahaa vaatekauppojen kassoille. En anna itselleni lupaa ostaa niitä "turhia" vaatteita kaappiin.

Haluan käydä enemmän keikoilla, ehkä jopa festareilla. Harmi, kun oma musiikkimaku on enempi tätiluokaa, eli kaverit ei välttämättä innostu samoista keikoista :D

Odotan innolla sitä päivää, kun Joonas saa suoritettua intin loppuun.

Toivon pääseväni muuttamaan vuoden loppuun mennessä. Heti, kun tulee tieto olenko syksyllä opiskelija, niin lennän pesästä.

Tällaisella listalla kohti tulevaa. Toivottavasti 2015 antaa meidän lunastaa lupaukset ja toteuttaa toiveet.

Viimeinen sivu

Uusi vuosi.
En aikonut sanoa siitä sanaakaan, mutta jotain tapahtui.

Päätin vuoden 2014 itselleni epätyypillisellä tavalla. Olen kotihiiri, jolle uusivuosi kaverin luona kiltisti on perinne. Tänä uv:na suunnitelmat johtivat meidät kaikki eri osoitteisiin, joten jäljelle jäi vain Ruka ja minä. Vailla tietoa (baari)seurasta ja majapaikasta.

Onneksi Rukan punainen piru ei jää yksin. Heitä on useita. Päivällä he laskevat laumassa kohti half pipea. Valtaavat hissijonon ja aiheuttavat ihmetystä. Kun työpäivä on ohi, lauma siirtyy Hankeen after skille - pois muiden silmistä.

Seuraavan kerran punaiset pirut kokoontuvat lumibaariin, josta kukin omanlaisessa kunnossa tunturin päälle valmistautumaan soihtulaskuun - laskuun, jossa hiihdonopettajat laskevat letkassa, kukin oman soihtunsa kanssa. Osa jää matkan varrelle, osa selviää.


Soihdut, jotka sammuivat ennen maalia.
Iloisia punaisia piruja ja alla väkijoukko hurraamassa.
Ilta oli VIP, kuten minäkin.
Nimellä merkitty listaan, jotta juhlimaan pääsisi nopeasti. Kiire ei ollut. Vain ravintolabaari Piste - täynnä humalaa ja nuoria. Olin vapaa kulkemaan porukasta toiseen.
Vapaa nauttimaan yöstä.

 Kuka muu oli Rukalla? Mä en nähnyt varmaan ketään teistä, mutta näkikö kukaan meitsiä?