Tuhkanhiukkanen

Kun puhalletaan

tulta tähän sammuvaan hiileen.

Se savullansa meitä tukehduttaa.

Rakastut tuleen, mutta ihastut pieneen tuhkanhituseen.

Tuli palaa, kun sitä ruokitaan. Liekit ovat vahvoja, täynnä energiaa ja voimaa. Se tavallaan pelottaa. Jos liekkiä ei ruoki, jää jäljelle hiillos. Kun puhaltaa hiillokseen, tuhkat lentävät pesästä. Hiljalleen ne siinä leijuvat maahan ja tuntuvat niin turhilta. Mutta sen pienen hetken pidit niistä. Niitä uskaltaa koskea - ne tuntuvat jännittäviltä leijuessaan hidastettuina kohti maata. Erilaisilta. Mutta niistä ei saa häiriintyä. On parempi pitää vanhaa liekkiä yllä. Se lämmittää pidempään ja ruokkimisen arvoista. Toisin kuin tuhka - se pysyy kiehtovana vain hetken.

Jos liekki palaa kokon lailla, sitä ei saa kehua liikaa. Sekin vaatii ruokkimista pysyäkseen yllä. Liekkiä ei silti saa vähätellä. Tuli ei ole itsestäänselvyys. Se vaatii oikeanlaista kemiaa.