Haittaaks se?

Onko se huono juttu, jos muistaa olevansa onnellinen vasta jälkeenpäin? Vasta, kun kädessä on iltatee ja suussa keksinmuruja. Se ihana hetki päivällä meni vääristä asioista murehtimiseen ja vaikka kuinka yritti, ei hetkestä saanut otetta. Mutta sitten, monen muun hetken jälkeen, kun aurinkokin sanoo heipat, koet iloa juuri siitä hetkestä. Ja unohdat sen typerän äänen, joka päivällä esti nauttimisen. Palaat hetkeen ja nautit siitä.

En ihan ymmärrä tota tunnetta. Se tuntuu uudelta, mutta onhan se ollut sitä aina. Milloin ennen nukahtamista muistelee päivän huippuhetkiä, milloin sitä kun sain olla kanssasi pitkästä aikaa. Miten joku asia voikin saada onnen tulemaan vielä jälkijunassa?

Se ei ole sama tunne kuin menneiden muistelu. Yhtäkkiä tajuaa vaan olevansa maailman onnellisin ihminen, etkä vaihtaisi sitä hetkeä mihinkään - vaikka et vielä silloin iloinnutkaan.