Älä kysy minne johtaa tie

Elämäni pisin reissu. Kaksi viikkoa Tanzanian tähtitaivaan alla. Otava oli väärinpäin, näin venuksen ja jupiterin pohjantähden sijaan. 

mutta,

En minä sinne tähtiä mennyt tuijottelemaan. Pääsin vain niin lähelle, että tarinan kertominen on turvallisempi aloittaa kaukaa. Jotta saisi kokokuvan kaikesta tapahtuneesta. 

Sanotaan, että matkailu avartaa. 

Minä sanon, että matkailu avartaa, mutta Afrikka vielä enemmän.

Hylätty

Hylätyissä rakennuksissa on jotain erityistä. Niihin törmätessä aika pysähtyy hetkeksi. Pala historiaa, jota ei ole vielä peitetty uusilla kerrostaloilla. Niissä haisee home ja sen ovat asuttaneet erilaiset lentelijät. Pihalla on hylättyjä esineitä, piikiveä kaukaisuudesta ja niin makeita kuvaspotteja. Joku tämänkin on rakentanut. Asetellut punaiset tiilet paikoilleen ja ihastellut sitä ohimennen. Jäljellä rauniot ja työmaa, kohta tätäkään rakennusta ei enää ole ihasteltavana. Katoaa siinä missä muutkin.

Vaaleanpunaisten linssien läpi

Kuvaustilanteessa kuvaaja pyrkii ottamaan hyviä kuvia mallista. Asento, rajaus, asetukset, kaikki otettava huomioon. 

Rakastunut näkee linssin läpi toisin. 

Rakastunut huomaa ihmisen parhaat puolet paremmin, vaikkei kuvattavana olisikaan kumppani. Kuvaajan ja kuvattavan välille syntyy sanomaton yhteys. Hyviä kuvia sellaisista piirteistä, joita on vaikea taltioida. Ei haittaa, vaikka mallin mahamakkarat näkyisivät, kuvasta tulee silti yksi parhaista. Kai sitä voi sanoa, että rakastunut näkee maailman vaaleanpunaisten linssien läpi - hyvällä tavalla.

// Ajastettu //

Polulla

Jos se olisi mahdollista. säästäisin aivan kaikki metsät. Kulkisin kaikkialle metsäpolkuja pitkin. Kuuntelisin lintuorkesteria ja antaisin jalkojeni likaantua mullasta. Niin hyvä tunne päästä varpaisiin. Tietynlainen maagisuus sormenpäissä - aivan kuin satukirjan taikametsissä.

// Ajastettu //

Lukutoukan kevät

Miten kuvailisin viimeistä vuotta? Olin kotelossa. Ennen huhtikuuta olin toukka, jolla oli velvollisuuksia ja hidasta menoa. Ei mitään silmiinpistävää elämässä. Kun 13. huhtikuuta alkoi lukuvapaa töistä, toukka koteloitui. Neljä seinää ja pöytä täynnä kirjoja. Ei juurikaan kotelon ulkopuolista elämää, ainoastaan pitkiä lukuhetkiä omassa rauhassa.

Sitten tuli se hetki, joka oli tullut liian hitaasti ja samalla liian nopeasti. Pääsykoe. Viiden tunnin jälkeen sai ryömiä ulos kotelosta. Siipiä olen puhdistanut vielä viikon ja nyt voin kertoa olevani vapaa lentämään. Perhosen kevyt.

MUTTA
Juuri, kun olen pääsemässä bloggaamisen makuun, mun on tultava sanomaan teille heihei. Ei, blogi ei lopeta, mutta tämä tyttö lähtee etsimään Afrikan tähteä päiväntasaajan tienoille. Eikä tuu ennen juhannusta takaisin. Samalla omppu (=puhelin) jää kotivahdiksi, eli Afrikasta näette tuhansia kuvia sitten järkkärilaadulla.

En mä tätä blogia aivan vahtimatta jätä. Sen verran olen panostanut, että muutama postaus tulee ajastettuna, jottei meitsin tarvitse potea sitä taaskaanenooblogannut-mielipahaa.