Blogini on varmuuskopio
niistä sanoista
niistä tunteista
joihin ehkä joskus haluan palata,
vaikka kuljenkin aina eteenpäin.
Vuosi 2015
Alkoi pahimassa krapulassa
ja jatkui pahana olona.
Oli vain ihminen joka halusi vapautua.
Leikkasi vuosien jälkeen yli 20cm hiusta.
Muuttolintuna lensi keväällä kotiinsa.
Samaan kaupunkiin, mutta silti kauas katseilta.
Korkeimpaan kerrokseen.
Kävin välissä Afrikassa,
ymmärsin paljon
ja jäin janoamaan lisää.
Toivotetaan salmonella tervetulleeksi.
Sen ansiosta sain kesän, jolloin kokeilin.
Kokeilin elävää musiikkia,
juoksin ja maalasin
mieleni iloiseksi.
Tein muutaman kuvausreissun.
Reväytin takareiden,
koska humalassa ei aina olla järkeviä.
Vaati kuukausia korjautuakseen.
Uusi joukkue, ei silti oma.
Mutta yhä tanssi,
joka piti ehjänä.
Kutsu yliopistoon.
Ei lääkikseen, ei päämäärään,
johonkin siihen välille.
Se hetken kärsimys, josta nyt on kiitollinen.
Muutoksia elämässä.
Opiskelijaelämää
ja sinä.
Yksi sydän lopetti sykkimisen,
mutta aikaa ei voi pysäyttää.
Perhosia, petoksia ja tunnemyrsky.
Olin liian heikko, tarvitsin rohkaisua.
Rohkaisua hypätä pois veneestä.
Rakkaudessa päätöksiä ei tehdä järjellä.
Vaikka tuloksena onkin särjetty sydän ja unelma yhteenmuutosta.
Päättynyt parisuhde
ja siitä seurannut epäonnistumisen tunne.
kiitos.
Rakkaus ei katso kelloa.
Uusi rakas taustakuvana
ja minä vieressä.
Hymyssä suin.
2016,
lupaan olla kauniimpi versio itsestäni,
koska aitous on kauneutta parhaimmillaan.
