Kaupunkijuhannus

Elämäni ensimmäinen juhannus kaupungissa. Juhannus ilman -heila loppupäätettä. Aattona tehty kauppareissu kipparihattu ja HAI-saappaat yllä. Mielestäni se oli aika söpö juhannuslook, joka suojasi sekä varpaat että hiukset sateelta. Kokkasin perunoita, jauhelihapihvejä ja sienikastiketta. Saunoin. Lähimpänä saunavastaa/vihtaa oli parvekkeelta minun kanssa tuijotuskilpailua pitänyt koivu.

Loppuilta:

Baari (edelleen ilman juhannusheilaa)

Tuplajuustohamppari ja deepit keskustelut ystävän kanssa

Aamuyöllä ostettu karkkipussi

ja rempan viimeistelyä vaille odottelevan asunnon tsekkaaminen (pikkuhiljaa haluaisin jo porukoiden nurkista takaisin vuokra-asutukseeni)

Neljän euron aurinkohattu

En vielä puoli vuotta sitten olisi uskonut lähteväni ulkomaille yksin, mutta onneksi lähdin. Kun kesän ensimmäinen työvuorolista julkaistiin, siellä oli poikkeuksellisesti kohdallani viikko vapaata. Viikko aikaa seikkailulle. En epäröinyt.

Laukkuun pelkkiä kesävaatteita, juna kohti Helsinkiä ja vasta junamatkalla varattu matka vei tämän reissaajan Lindokseen viikoksi. Sopivan sympaattinen kaupunki yksin reissaamiseen. Sopivan mittainen aika olla omien ajatusten kanssa kahdestaan. Paljon aurinkoa, uimista ja äänikirjoja. Ikävöintiä, mutta sitäkin enemmän hymyä. Hymyä elämälle.

Kaikista huvittavinta, että olin ostanut osittain vitsillä mukaani huovan ja neljän euron rantahatun, joka osoittautui reissun parhaaksi ostokseksi suojellessaan päätäni sekä auringolta että yhden päivän sateelta.

Palasin reissusta yhden aasipaidan ja monen hyttysenpureman verran rikkaampana ja kaikista tärkeimpänä - sydämen kuulolaitteen volyymit voimakkaampana!

Kyllä, näin kauan meni löytää taas oma itsensä.

Hello se oon mie

Tuntuu oudolta kirjoittaa jostain muusta kuin opiskelusta.

Pääsykoe oli elämääni viimeiset 3 vuotta.

Nyt olen hammaslääkiksessä.

Kun näen kavereitani, en oikein tiedä mistä puhua. Puhun jatkuvasti opiskelusta. Teen koulujuttuja vapaa-ajalla. Pidän siitä blogia. Elän sitä. Mutta muutapa en sitten teekään (paitsi käyn urheilemassa ja näen kavereita liian harvoin).

Tein uudenvuodenlupauksen. Viime vuonna se oli koulupaikan saaminen. Tänä vuonna haluan oppia taas olemaan muutakin kuin koulupaikka ja opiskelu. Mitä on vapaa-aika? Miten antaa keskeneräisten koulujuttujen olla? Millaista on saada elämään muutakin sisältöä?

Kun olin vielä lukiossa, nautin vapaa-ajasta. Näin kavereita, tanssin, kirjoitin blogia. Koulujuttuja tein sen verran kuin piti, mutten mitään ylimääräistä. Nykyään opiskelu tuntuu menevän liikaa kaiken edelle. Seuraavaksi tulee mahdollinen liikunta ja lepo, mutta muu elämä vasta sen jälkeen.

Tämä blogi on sille, että yritän taas päästä tasapainoon. Olla minä. Olla muutakin kuin opiskelu.

Ironista, että haluan kirjoittaa muustakin kuin opiskelusta, mutta ensimmäinen postaus ei juuri muuta sanaa toistakaan. Kerta kiellon päälle: opiskelu.

INFORMAATIO

Tuntuupa hassulta kirjoittaa tähän blogiin niin pitkän tauon jälkeen. Viimeisen vuoden aikana tunnit eivät riittäneet kuvaamiseen ja blogin ylläpitämiseen. Olen kuitenkin ikävöinyt tätä omaa purkautumispaikkaa. Kuvien käsittely, kirjoitustyylillä leikittely ja muu visuaalinen ilmaus ovat edelleen lähellä sydäntäni. Tiedän, ettei tulevanakaan vuonna minulla riitä aika pääsykokeiden, yliopiston ja töiden takia, mutta paloa bloggaamiseen yhä löytyy.

Siksipä, hyvät naiset ja herrat, haluan esitellä teille blogini uuden pikkusiskon, Blondina lääkikseen (joka ulkonäöltään muistuttaa paljon isosiskoaan). Kuten nimestä voi päätellä, aion keskittyä siinä pelkästään HL:n pääsykokeisiin. Tätä blogia en silti jätä huomiotta - aion tuoda tänne muun osan elämästäni. Mitä todennäköisimmin päiväkirjamaisesti teen kollaaseja ja satunnaista höpöttelyä. Toivottavasti runoilusuonikin saadaan sykkimään, koska se on ollut pitkään tämän blogin pääpainotus. Pyrin päivittämään molempia blogeja, mutta "pääblogina" toimii tuo pikkusisko.

Nyt tiedätte missä mennään. Good to be back!

Varmuuskopio

Blogini on varmuuskopio
niistä sanoista
niistä tunteista
joihin ehkä joskus haluan palata,
vaikka kuljenkin aina eteenpäin.

Vuosi 2015
Alkoi pahimassa krapulassa
ja jatkui pahana olona.
Oli vain ihminen joka halusi vapautua.
Leikkasi vuosien jälkeen yli 20cm hiusta.
Muuttolintuna lensi keväällä kotiinsa.
Samaan kaupunkiin, mutta silti kauas katseilta.
   Korkeimpaan kerrokseen.


 











Kävin välissä Afrikassa,
ymmärsin paljon
ja jäin janoamaan lisää.
Toivotetaan salmonella tervetulleeksi.
Sen ansiosta sain kesän, jolloin kokeilin.










 
Kokeilin elävää musiikkia,
juoksin ja maalasin
   mieleni iloiseksi.
Tein muutaman kuvausreissun.
 


 






Reväytin takareiden,
koska humalassa ei aina olla järkeviä.
Vaati kuukausia korjautuakseen.
Uusi joukkue, ei silti oma.
Mutta yhä tanssi,
   joka piti ehjänä.











Kutsu yliopistoon.
Ei lääkikseen, ei päämäärään,
johonkin siihen välille.
Se hetken kärsimys, josta nyt on kiitollinen.
Muutoksia elämässä.
   Opiskelijaelämää

ja sinä.

Yksi sydän lopetti sykkimisen,
mutta aikaa ei voi pysäyttää.



Perhosia, petoksia ja tunnemyrsky.
Olin liian heikko, tarvitsin rohkaisua.
Rohkaisua hypätä pois veneestä.

Rakkaudessa päätöksiä ei tehdä järjellä.
Vaikka tuloksena onkin särjetty sydän ja unelma yhteenmuutosta.
Päättynyt parisuhde
ja siitä seurannut epäonnistumisen tunne.

kiitos.

Rakkaus ei katso kelloa.
Uusi rakas taustakuvana
ja minä vieressä.
   Hymyssä suin.

2016,

lupaan olla kauniimpi versio itsestäni,

koska aitous on kauneutta parhaimmillaan.