Asia, joka tekee iloiseksi


Tanssi. Sitä minä jännitin viikon. Kun ei ota kahteen vuoteen yhtään tanssiaskelta, on pelottavaa kokeilla uudestaan. Enta jos kaadun? Entä jos en veny? Entä jos olen ihan surkea ja muut näkevät? Mutta pakko oli kokeilla.

Olin ruosteessa. Uusien liikkeiden opettelu tuntui tapahtuvan hitaasti ja vaikutin enemmän sätkynukelta, kuin tanssijalta. Mutta silti hypin onnellisena matkalla kotiin. En ehkä osannut tunnilla, mutta tein valinnan: minähän aloitan tuossa joukkueessa kesän jälkeen ja aion olla samalla tasolla muiden kanssa.

Minulla on koko kesä aikaa oppia kaikki uudestaan. Hypyt, spagaatit ja akrobatia. Herätyskello ja aamupala, tunnin venyttely. Syksyllä spagaatit olivat lähempänä lattiaa, kuin kattoa. 

Nyt olen tanssinut syksyn Koralli-nimisessä joukkueessa. Lopullisessa kokoonpanossa on 4 alkuperäistä kortsua ja loput 6 meitä uusia. Meistä on tullut yhtenäinen porukka todella lyhyessä ajassa, kuin oltaisiin tanssittu vuosia. Jaksetaan tsempata, nauraa porukalla ja juosta kisäpäivän lämppälenkillä pizzeriaan tekemään tilaus. Ollaan kehitytty hurjan paljon lyhyessä ajassa, jalka nousee ja lavalla vedetään täysillä. Ekat kisat takana ja toivottavasti monta sellaista edessä!

// meidän joukkueen löytää sosiaalisesta mediasta: http://instagram.com/ovoskoralli

2 kommenttia:

  1. Kiva postaus :). Mitä tanssilajia harrastat? Sun tanssiharrastuksesta ois kiva kuulla enemmänkin jossain postauksessa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämmösiä on aina kiva kuulla:)
      Aloitin tänä syksynä voimistelullisen tanssin ja tuun varmasti kertomaan aiheesta enemmänkin, kuhan kehityn enemmän ja uudet kisat on ajankohtaisempia

      Poista