2014 ympyrä

 1.  Inttileskeys. Minulle se aiheutti epävarmoja fiiliksiä ekoina viikkoina, mutta kuukauden jälkeen siitä touhusta tuli arkea.  2.  Lukion parhaat muistot: penkkarit, abiristeily ja ylioppilasjuhla. Juurikin ne ihmiset, joiden kanssa nuo kaikki koettiin. Ja niitä samoja ihmisiä tulee yhä moikattua kadulla.  3.  Ostin itselleni ensimmäisen huulipunan. Tuo pieni uutuus aiheutti sen, että aloin pitämään enemmän "tyttömäisistä" jutuista. Viimevuonna hehkutin hameita, tänä vuonna koruja, meikkejä ja punaisia huulia.  4.  Katsokaa miten paljon noi serkkujen pennut kasvoivat huhtikuun ja kesäkuun kuvan välissä!



 5.  Kun pääsykokeet olivat ohi, pää sanoi pum. Olin ollut nenä kirjassa tarkalleen ottaen vuoden, joten meni hetki ennen kuin totuin "lukemattomuuteen".  6.  Tiedättehän, kun Frendit vietti aikaa Central Perkissä ja HIMYMissä Maclaren'sissa? No, me löydettiin oman kaveriporukkamme kanssa tällainen kantapaikka Oulusta.  7.   Elokuu oli itselleni ehkä pelottavin kuukausi. En tiennyt mitä tekisin syksyllä, oli liian aikaista tarttua pääsykokeisiin ja tanssin aloittaminen jännitti. En osannut enää olla "lomalla", koska tulevaisuus oli yksi iso kysymysmerkki.



 8.  Ensimmäisestä oikeasta työpaikasta olen ehkä kaikkein kiitollisin tältä vuodelta. En tule ikinä oppimaan arkeen, jolloin vapaat saattavat olla tiistai ja torstai, mutta koskaan ei ole tuntunut ikävältä mennä töihin.  9.  Tanssiharrastus on toiseksi tärkein asia tältä vuodelta. Olin unohtanut miten hyvältä tanssin flow voikaan tuntua. Samalla meidän joukkueesta olen saanut paljon uusia ihania ihmisiä ympärilleni. 



10. Ostin itselleni kännykän, muahhah kerrankin tilillä on rahaa säästettynä. Muutekin tällainen omavaraisuus on ollut mukava lisä elämään. Tili ei näytä nollaa ja säästötilille kertyy plussaa. 11. Olen ollut tänä vuonna epätavallisen hajamielinen: lukinnut itseni ulos ainakin 3 kertaa, hukannut lapasia ja avaimet pitkäksi aikaa. 12. Opin nauramaan ääneen. Yleensä joku hauska juttu jää naurattamaan pään sisälle, mutta 19 vuoden jälkeen olen alkanut nauramaan aidosti räkättäen.

Lähden uv:ksi takaisin Rukahoodeille, saa moikata:) (ja vaikka tarjota yösijan tai nukun uv yön autossa)

Tonttuja tunturissa


Punatakkiset tontut sukset jalassa.
Yhdessä kahvitauolla tai kukin eri puolella tunturia.
Kertovat pieniä salaisuuksia, joiden avulla pääsee etenemään - ylös ja alas ilman pelkoa.

Koska,
tunturi ei ole niin pelottava paikka olla.
Aika kaunis oikeastaan.
Ja vain koska lumen koordinaatit johtavat sinne:
paikkaan, jossa nämä tontut vaihtavat kuulumisia mantereiden takaa.

Joulusia



Olen haaveillut joulusta, jolloin ei tarvitsisi lähteä minnekkään. Ehkä kävelylle tai kirkkoon, muttei sen kauemmas. Toisaalta, on minunkin joulu ihan kiva. Oikeastaan tosi kiva. Saan viettää aamupäivän Rukalla omassa yhteisössä ja illalla olen tervetullut kahden eri suvun joulupöytään.

"Miksi olet töissä jouluaattona?" "Että saisin ahdettua mahaani enemmän jouluruokaa" 
Hiihdonope.

Niin, hassu on maailma. Tänä vuonna söin tasan yhden lautasellisen jouluruokaa, enkä tahtonut enempää. Ehkä tätä kutsutaan aikuistumiseksi.

Joulumatikkaa

1 päivä ei riitä kaikkien asioiden hoitamiseen
2 iltaa tarvitsen joululahjoille
3 päivää ei riitä yli 90 fysiikan tehtävälle ja töissä käynnille
4 päivää minulla on ollut joulumieli (ja 4 päivää on ollut lumi maassa)
5 päivän päästä pääsen mökille ja edellä mainitut stressin aiheet saavat luvan painua korvatunturia kauemmas

Mutta kaikesta stressistä huolimatta en vaihtaisi elämäntyyliäni mihinkään, koska kaikki tehtävät asiat ovat itselleni tärkeitä ja kivoja (myös ne fysiikat) ♥

Marraskuu horroskuu

Marraskuu on menty väsyneillä silmillä. Kun kalenteri on täysi, elämälle jää vuorokauden viimeiset tunnit. Ne ehkä sisältävät naurua, mutta aamulla kiroilua. Tuota hukattua unirytmiä en ole vielä saanut takaisin, mutta onneksi aamukasin luentoja ei ole paljon. 

Väsymys aiheuttaa huolimattomuutta ja kaksi rikottua asiaa. Kun rikottuja esineitä ei voi korjata, ne pitää ostaa. Materia on houkutellut vinguttamaan korttia. Tuhlasin marraskuussa ihan liikaa rahaa ja aikaa, ehkä nyt alan saituriksi.

1. Frittimättöä so good! 
2. Jennin päivänä ei kuultu Gimmeliä, joten korjasin asian siivotessa. 
3. Ihana Laura ♥ 
4. Lämmin neule, vielä puuttuu pakkanen.

1. Ennen valmennuskurssin alkua serkkujälkkärillä.
2. Tapa välttää torkuttaminen. Mua ei saa ylös, ennen kuin oon katsonut puoli tuntia lastenohjelmia. 
3. Sano moi muumille.
4. Anna minun jäädä peiton alle vielä hetkeksi.

1. Maailman ihanimpia tuliaisia. 
2. Sarjasuosikki: SYKE. Tuun varmaan keväällä pitämään maratooneja, jotta pysyy motivaatio lääkikseen. 
3. Herkkuja on syöty enemmän kuin maha sallii. 
4. Parasta on istua iltaa ystävien kanssa kantapaikassa.

Jouluähky


Joulu on ihanaa odotusaikaa niin kauan, kunhan ei avaa bloggeria. Itse kuuluun niihin, joiden lukulistalta löytyy enemmän kuin 10 blogia ja sen takia joulukuu tulee korvista ulos. Nimittäin useat blogit tahtovat joulukalenterin ja julkaisevat joka päivä jonkun "luukun", jotka sisältävät täsmälleen samoja aiheita. Joululahja sitä ja jouluna tätä jnejne.

Ehkä siksi ei huvita kirjoittaa mitään, koska en uskalla avata bloggeria huomatakseni taas vaihteeksi viittätoista samanlaista postausta lukulistalla. Kuitenkin tykkään lueskella blogeja päivittäin, joten kulutan aikani etsiessäni niitä harvoja, joiden postaukset poikenevat edes vähän tästä joulubuumista. Samalla hukun postausvirtaan ja unohdan oman blogini olemassaolon. En tahdo julkaista teille niitä postauksia, jotka olette lukeneet jo miljoonan kerran muualta.

Älkää ymmärtäkö väärin, olen jouluihminen. Innostun kaikista joulujutuista ja joulu kuuluu lempijuttuihini. Ehkä teen sovun blogibuumin kanssa ja irvistän tämän kuun. Keskityn syömään piparipullia ja juomaan glögiä. Vielä 19 päivää...

 Muita, joilla tulee blogien joulubuumi korvista ulos? 

Ota mukaan mukillinen onnea




Muistatteko, kun pienenä käytiin hiihtämässä ja mukaan otettiin kuumaa kaakaota ja se oli maailman paras asia? Mä olen palannut noihin fiiliksiin ja ostin maailman parhaan take away termosmukin - JOEmon. Suloinen rakkaustarinamme alkoi vuosi sitten, kun lainasin isältä samanlaista termosta kirjoitussaliin. Tämän jälkeen aloitin varovasti ottamalla aamukahvini autoon matkaseuraksi. Olin myyty.

Nyt JOEmo kulkee kaikkialle minne menenkin, oli kyseessä sitten luento tai kävelyhetki ulkona. Kahvia, kaakaota, teetä, glögiä - kuumaa parhautta. Ei tarvitse olla lapsi nauttiakseen kuumasta juomasta kylmällä säällä.

JOEmo...
lämmität mieltäni jopa 6 tuntia
kanssasi on ilo opiskella
et vuoda, vaikka tilanne olisi mikä
et välitä, mistä kulmasta juon
olet kädessä pidettävä ja muki(telineesee)nmenevä
olet kestävä

Asia, joka tekee iloiseksi


Tanssi. Sitä minä jännitin viikon. Kun ei ota kahteen vuoteen yhtään tanssiaskelta, on pelottavaa kokeilla uudestaan. Enta jos kaadun? Entä jos en veny? Entä jos olen ihan surkea ja muut näkevät? Mutta pakko oli kokeilla.

Olin ruosteessa. Uusien liikkeiden opettelu tuntui tapahtuvan hitaasti ja vaikutin enemmän sätkynukelta, kuin tanssijalta. Mutta silti hypin onnellisena matkalla kotiin. En ehkä osannut tunnilla, mutta tein valinnan: minähän aloitan tuossa joukkueessa kesän jälkeen ja aion olla samalla tasolla muiden kanssa.

Minulla on koko kesä aikaa oppia kaikki uudestaan. Hypyt, spagaatit ja akrobatia. Herätyskello ja aamupala, tunnin venyttely. Syksyllä spagaatit olivat lähempänä lattiaa, kuin kattoa. 

Nyt olen tanssinut syksyn Koralli-nimisessä joukkueessa. Lopullisessa kokoonpanossa on 4 alkuperäistä kortsua ja loput 6 meitä uusia. Meistä on tullut yhtenäinen porukka todella lyhyessä ajassa, kuin oltaisiin tanssittu vuosia. Jaksetaan tsempata, nauraa porukalla ja juosta kisäpäivän lämppälenkillä pizzeriaan tekemään tilaus. Ollaan kehitytty hurjan paljon lyhyessä ajassa, jalka nousee ja lavalla vedetään täysillä. Ekat kisat takana ja toivottavasti monta sellaista edessä!

// meidän joukkueen löytää sosiaalisesta mediasta: http://instagram.com/ovoskoralli

Hyvää fiilistä sinulle


Kuuntelin Ed Sheeranin Little Birdiä ja kertsin aikana söpö pikkulintu (oli vissiin talitiainen/sinitiainen) tuli eteeni ranskalaiselle parvekkeelle hyppelemään. Musta tuntui et se kuuli kappaleen.

Raahasin isoja matkalaukkuja ja aloin kirota mielessäni, kun avaimet oli laukun pohjalla. Onnekseni samaan aikaan joku halusi haukkamaan happea ja pääsin sisälle ilman avaimenkaivamisoperaatiota.

Kävin parissa eri kaupassa ja jokaiselle kassahenkilölle toivotin automaationa hyvää päivänjatkoa hymyllä varustettuna. Tätä se kassalla työskentely teettää. Ihmisiä ne on siellä kassan takana, kyllä niille voi antaa muutakin kuin moikat ja maksuvälineen.

Mitä tämmösiä pieniä juttuja teille on käynyt?

Pelko

Minä pelkään kellareita. En ikinä onnistu tulemaan kellareista pois ilman, että jalkani ja sykkeeni kiihtyisi. Minulla ei ole kellareihin liittyviä traumoja. En vain pidä niistä. Mörköjä ei ole, mutta silti kellarit saavat minut alintajuisesti luulemaan niin.

Enemmän kuin kellareita, pelkään itsekkyyttä. Mietin liikaa asioita omasta näkökulmastani. Mietin jatkuvasti, mitä toiset minusta ajattelevat. Välillä haluaisin perua jokaisen sanomani, etteivät ihmiset ajattelisi minusta jollain tietyllä tavalla. Minulla on tällä hetkellä elämässäni tasan kaksi ystävää, joiden rehellisyyteen voin luottaa täydellisesti. Mutta maailmassa on yli 7 miljardia muutakin. Ei heidän tekemisensä minulle kuulu, miksi heidän mielipiteensäkään kuuluisi. Pelkään toruja.

Minulla on kamera







Minä löysin luonnoksista postauksen, joka ei vaatinut minulta kuin sanoja. Nykyään tuntuu, että sanat ovat kadonneet hetkellisesti. Tai niistä ei saa mitään irti. Olen jättänyt kovon/jalustimen/kaukosäätimen väärään osoitteeseen ja kulkenut rasvaletissä. Minulla on miljoona sanaa sanottavana, enkä aio kuvien estää sitä. Huomenna teen jotain tärkeää, jotain muutakin kuin raahaudun luennolle ja treeneihin. Huomenna minä muutan tapani tämän blogin suhteen ehkä sadannen kerran.

Maa on niin kaunis


Huomaan usein kännykän kuvasaldoa selatessani, että suuressa osassa kuvista näkyy kaksi asiaa - jalat ja mahdollisesti niiden ympäristö. Jotta sellaisia kuvia pystyy ottamaan, täytyy kulkea katse maassa. Mutta eikö se anna aika masentavan kuvan, jos kulkee katse maassa? Ei välttämättä.

Minä kuljen pystypäin. Mutta samalla tutkin, mitä jalkojeni alla tapahtuu. Eikö teistäkin joskus tuo maakin ole aika kaunista? Kukkapellot, talvinen lumi, metsä, TE-toimisto? No ei ehkä tuo viimeinen, mutta muut mainituista ovat aika kauniita.

Vähänusein vai paljonharvoin






Kun mulla on ideoita.
On jopa muutama kuva.
Eikö se ole jos postaus? Ei, koska teen siitä liian ison ongelman.

Tahtoisin postata useammin, kertoa enemmän.
Mutta kun tahtoisin julkaista aina vähintään sen 4 kuvaa kerralla. Ja välillä löytyy vain yksi aiheeseen istuva kuva - jos sitäkään. Silti musta ois mahtavaa julkaista teille joka päivä jotakin - tai edes joka toinen päivä. Kerrankin blogin fiilis ja tunnelma on selkeä, mutta tahti puuttuu. Mietittekö te koskaan tällaisia?

Joten, mikä fiilis teillä on tästä? Millaisena näette tämän blogin? Joka päivä jotakin vai kerran viikossa/kuussa riittää?

 Tähän olisi oikeasti kiva kuulla teidän ajatuksia  

Itse kuulun niihin, joilla on ne tietyt blogit lukulistalla kumpaankin kategoriaan; vähän ja usein, paljon ja vähän. Kumpaan kategoriaan omani sijoittuu?

Pientä hyvää


 Aamupalan raahaaminen sänkyyn ja lasten ohjelmat
- ensimmäinen kuppi kahvia -


Spotifylla mahdollisimman mukavaksi toteutettu meikkaushetki
- toinen kuppi kahvia -


Kalevan sivujen selaaminen, jotta hetkestä tulisi täysi
- kolmas kuppi kahvia -

Nyt voi lähteä töihin.


Voimaton työpäivä, kunnes huomaat uuden kahvinkeittimen
- pelastava tekijä -

Väliaika on ohitettu




Rakastan Suomea ja varsinkin vuodenaikoja.
Alkukevättä, kun aurinko tuntuu pitkän talven jälkeen lämpimältä.
Alkukesän kutkuttavaa tunnetta, että kesä on täällä.
Ruskaa, kun lehdistä tulee vesiväritaulu.
Mutta eniten alkutalvea, kun pikkupakkanen piristää poskia.

En jaksanut hypettää ruskaa, koska kind of missasin sen. Moni iloitsee syksystä, koska oli aika siirtyä neuleisiin, juoda teetä ja valaista huoneita kynttilöillä. Musta syksy on talveen valmistautumista - väliaika kesän ja talven välillä. Talvi on uusi aika, jolloin syksyasioista on tullut osa arkea. Ei tarvitse enää luopua kesävaatteista, koska se tehtiin jo syksyllä. Tee maistuu taas hyvälle. Ei tarvitse valitella iltapimeää, koska syksyllä siihen ollaan jo totuteltu.

Tämä alkutalvi tekee itseni niin energiseksi, ettei ole riemulla rajaa. Ulkona ei ole vielä kylmäkylmä, eli vielä tarkenee kuvata ulkona. Vihdoin voi vaihtaa tennarit talvikenkiin. Aamulla on vielä aurinkoista ja maa kimaltelee. Oikeasti, en ole varmaan ikinä ollut iloisempi pakkasesta. Tai siitä, että tiistaina pääsen valtaamaan Rukan rinteet. 

Pakkastyttö tai kesätyttö, mutta tällähetkellä onnellinen.

 Onko sielläpäin merkkejä talvesta? 

ps. Kaikki kiitos ystävälleni Lauralle kuvista, oot paras!

Oli syksy


Ja sitten tuli talvi ja totesin, ettei nurmella voi kävellä enää paljain varpain.
Joulusuklaa ja glögi, oli ikävä.