Punaisilla huulilla kelpaa hymyillä





Mikä siinä on, että punainen huulipuna saa olon niin naiselliseksi?
Ei siitä ole kuin kolme viikkoa, kun ensimmäinen puna lähti allekirjoittaneen matkaan ja lumosi täysin. Kun sitä vähän sipaisee huulille, huomaa hyvyilevänsä enemmän vastaantulijoille. Nuo huulet puhuvat outoja juttuja. Mitä niillä on sanottavaa? Mistä tuo yllättävä itsevarmuus kumpuaa? Wou, mä oon nainen - tai ainakin luulen niin.

Tuhkanhiukkanen


Kun puhalletaan
tulta tähän sammuvaan hiileen.
Se savullansa meitä tukehduttaa.

Rakastut tuleen, mutta ihastut pieneen tuhkanhituseen.

Tuli palaa, kun sitä ruokitaan. Liekit ovat vahvoja, täynnä energiaa ja voimaa. Se tavallaan pelottaa. Jos liekkiä ei ruoki, jää jäljelle hiillos. Kun puhaltaa hiillokseen, tuhkat lentävät pesästä. Hiljalleen ne siinä leijuvat maahan ja tuntuvat niin turhilta. Mutta sen pienen hetken pidit niistä. Niitä uskaltaa koskea - ne tuntuvat jännittäviltä leijuessaan hidastettuina kohti maata. Erilaisilta. Mutta niistä ei saa häiriintyä. On parempi pitää vanhaa liekkiä yllä. Se lämmittää pidempään ja ruokkimisen arvoista. Toisin kuin tuhka - se pysyy kiehtovana vain hetken.

Jos liekki palaa kokon lailla, sitä ei saa kehua liikaa. Sekin vaatii ruokkimista pysyäkseen yllä. Liekkiä ei silti saa vähätellä. Tuli ei ole itsestäänselvyys. Se vaatii oikeanlaista kemiaa.

Mieliteko


Tänä aamuna mulla teki ihan hirveesti mieli jäätelöä ja kahvia sekaisin. Normaalisti vuorokautisrytmiin kuuluisi pari ruisleipää, mutta kaappien tyhjyys yllytti muuhun. Mielitekoon, johon uskaltaa tarrrautua luvan kanssa. 
 
Ja oli muuten ihan hemmetin hyvää jätskiä. Lounaaksi voi syödä sitten aamupuuroa.

Hankihullun pääsiäinen


Hankihullun pääsiäissaldo:
Punainen työtakki, helteet, hyvä meno aamuun asti.
Pottereita veljen kanssa ja taistelua siitä, kumpi valvoo pidempään.
Serkkukopla, keekki ja onnen kyyneleet.
Uusia mahtavia ihmisiä ja vanhoja tuttuja.
Riemuidiootti hyppimässä vitostien varrella, koska aurinko paistaa, eikä krapula tunnu krapulalta.
Tasan yksi pääsiäismuna, joka riitti tuomaan lapsuuden nostalgiat.

 Millasia saldoja muille tuli? 

Kahvia ja teetä

Kahvi
Piristät minua silloin, kun olen liian väsynyt jatkamaan.
Kehoni tärisee, jos eksyn suuntaasi väärään aikaan.
Sovit makeiden kakkusten kaveriksi.
Annat iltapäivälle, kaakaojauheelle ja kanelille uuden vivahteen.
Sinut voi juoda kylmänä, mustana tai maidon kanssa ja silti maistut, ah, niin hyvälle.


Tee
Olet kurkkukipuisen sankari.
Luot rauhaa hetkiin, jolloin ajan tulisi pysähtyä.
Lämmität kylmällä terassilla.
Olet vihreää, punaista, ruskaista.. niin monia hajuja ja makuja.
En koskaan kyllästy sanomaan chai latte, kun tilaan kahvilassa. Se kuulostaa niin eksoottiselta ja maistuu taivaalliselta.

Kumman tiimiin sinä kuulut? Minä kuulun molempiin.

Haittaaks se?





Onko se huono juttu, jos muistaa olevansa onnellinen vasta jälkeenpäin? Vasta, kun kädessä on iltatee ja suussa keksinmuruja. Se ihana hetki päivällä meni vääristä asioista murehtimiseen ja vaikka kuinka yritti, ei hetkestä saanut otetta. Mutta sitten, monen muun hetken jälkeen, kun aurinkokin sanoo heipat, koet iloa juuri siitä hetkestä. Ja unohdat sen typerän äänen, joka päivällä esti nauttimisen. Palaat hetkeen ja nautit siitä.

En ihan ymmärrä tota tunnetta. Se tuntuu uudelta, mutta onhan se ollut sitä aina. Milloin ennen nukahtamista muistelee päivän huippuhetkiä, milloin sitä kun sain olla kanssasi pitkästä aikaa. Miten joku asia voikin saada onnen tulemaan vielä jälkijunassa?

Se ei ole sama tunne kuin menneiden muistelu. Yhtäkkiä tajuaa vaan olevansa maailman onnellisin ihminen, etkä vaihtaisi sitä hetkeä mihinkään - vaikka et vielä silloin iloinnutkaan.