Muisto lukiosta


Elämän rakastaminen. Jos mä jossain tuon opin, niin lukiossa. Hyppäämisen tuntemattomaan, tiedon janoaminen, ympäristön kokeminen. Sitä ei voi liittää tiettyihin tapahtumiin, luokkahuoneisiin tai ihmisiin. Silti itkee, että se on ohi. Mutta ei siitä voi syyttää. Kyllä säkin itkisit, jos joku sais sut hyväksymään itsesi ja tajuamaan, ettet halua olla kukaan muu.

Onnea hurjasti kaikille valmistuville ♥ Juhlikaa nätisti

//ei kannata ottaa ylppärikuvia, jos ulkona on 5 astetta lämmintä. Tuli vähän vilu.

Enää ei tarvi pyydellä

Saanko mä juua siiderin, vaikka se lihottaa? Saanko mä fiilistellä Ed Sheerania partsilla ja laulaa mukana? Saanko mä syyä espanjalaisia mansikoita vain, koska ne on halvempia ku suomalaiset? Saanko mä mussuttaa croisantin ja olla siitä onnellinen? Saako mä jättää jokaisen näistä tekemättä, jos mua huvittaa? Saanko mä julkaista taas postauksen, jossa on taas vain yks kuva?

SAAN. Kesä ei käske.

Ps. huomaako kukaan sellasta ihan pikkusta muutosta blogissa?;)

Urheilijan asenteella

Isi on kertonut mulle maailman parhaimman elämänohjeen: Mene urheilijan asenteella. Ei, tuo ei tarkoita, että pitäisi olla hyvä urheilussa tai jääkiekkoilija. Täytyy vain napata urheilijan asenne: Ei saa miettiä, mikä menee huonosti, pitää vain mennä ja tehdä. Ei jääkiekkoilijakaan mieti kentällä miten moni asia voisi mennä pieleen, vaan mitä pitää tehdä seuraavaksi.

Tuolla asenteella istuttiin 5 tuntia pääsykoesalissa. Nöyp, meitsi ei tuu istumaan lääkiksen polulla vielä ensi syksynä, mutta eipä tuo ole niin vakavaa. Ainakin asenne oli kohdillaan ja ensi vuonna otetaan uusiksi. Ei luovuteta.

 Miten muilla pääsykoelaisilla on sujunut? 

Morning

Oikeastaan tuossa kuvassa ei ole mitään ihmeellistä. Sama väsynyt nassu, unenpöpperöiset varpaat sekä aamukahvi maidolla ja kaakaolla. Silti peilistä näkyy muutakin. Ylioppilas.

 Ihan hulluna onnea meille, jotka saavat pistää valkolakin päähänsä tänä keväänä ja tsemppiä muille viimeiseen koeviikkoon! 

Viimeisin ostos

Sopivan passelin kokoinen käsilaukku henkkamaukalta muistuttamaan, ettei kaikkea tarvitse ottaa mukaan (oikeesti, miks mä oon aina tunkenut kalenteria laukkuun KESÄLLÄ, kun ei sitä kuiteskaan käytä?).

Lupaan olla vastedes spontaanimpi ja kantaa vähemmän omaisuutta mukanani. Digipokkari, kännykkä, lompakko, huulirasva. Siinä on mun kesälaukun everyday-sisältö.

 Mikä on sun kesälaukku ja millä esineillä täytät laukkusi kesällä? 

Viha

Kaksi läheistäni vihaavat toisiaan, eivätkä huomaa, että minäkin kärsin heidän turhista riidoista.
Mitä Nuuskamuikkunen tekisi? Joisiko hän kupin kuumaa pahaan oloon? Siihen pahaan, joka johtuu muiden vihasta. Sellaisesta vihasta, joka ei ole tarkoitettu sinulle, mutta vaikuttaa elämääsi silti - liian vahvasti. Luo ympärillesi umpikujia, joita ei kuuluisi olla. 
Tahtoisin olla Nuuskamuikkunen ja lähteä kaukaille vuorille tällaisissa tilanteissa.

Viha on pahasta. Olen ottanut siitä eron useampaan otteeseen - en enää jaksa vihata ketään. Mieluummin suljen sellaiset ihmiset pois elämästä. Mutta mä en voi vaikuttaa läheisteni välisiin suhteisiin. Viha on liian voimakasta. Se heijastuu muihin ja satuttaa - varmaan enemmän kuin itse riitapukareita.

Jos ajattelit jotakuta vihaamaasi henkilöä tätä tekstiä lukiessasi, mieti, onko se henkilö kaiken vihaamiseen kuluvan energian arvoista? Onko mahdollista jättää tuo ikävä tunne pois ja keskittyä olennaiseen? Miksi vihata, kun voi nousta asian yläpuolelle - on niitä muitakin tunteita: anteeksi antaminen, pettymys. Hautaa sotakirves ja siirry eteenpäin, ettet heijasta virheitäsi muihin.

Yksinäisyys

Yksinäisyys saa ihmisen uppoamaan yhä syvemmälle ja syvemmälle. Niin syvälle, ettei enää pääse pois, vaikka kuinka yrittäisi. Tarvitsisi käden, joka auttaisi, mutta sitäkään ei ole. Näkeekö kukaan kasvoja aaltojen keskeltä? Tekeekö kukaan asialle mitään?

Aikaa on kulunut siitä, kun tuo sana oli itselleni ajankohtainen. Muistoja siitä, kuinka kaikki väitti sun olevan yksinäinen, jos et leikkinyt muiden kanssa. Mutta kukaan ei uskonut, että halusin olla yksin. Musta se ei ole yksinäisyyttä. Yksinäisyyttä on se, kun kokee olevansa yksinäinen. Jos ei tiedosta tunnetta, onko sitä edes olemassa?

Muut sanoo yhtä ja pää toista. Helposti luo itselleen harhakuvan yksinäisyydestä. Mutta mä en ole yksinäinen, vaikka kävelen pitkin toria itsekseni. Mun ympärillä on kaikki, mitä tarvitsen. Maailma.

Millaisia ajatuksia sussa herättää sana "yksinäisyys"?

// Toivekuvapostauksen eka osa. Näin tän aattelin toteuttaa.