Kaupunkijuhannus


Elämäni ensimmäinen juhannus kaupungissa. Juhannus ilman -heila loppupäätettä. Aattona tehty kauppareissu kipparihattu ja HAI-saappaat yllä. Mielestäni se oli aika söpö juhannuslook, joka suojasi sekä varpaat että hiukset sateelta. Kokkasin perunoita, jauhelihapihvejä ja sienikastiketta. Saunoin. Lähimpänä saunavastaa/vihtaa oli parvekkeelta minun kanssa tuijotuskilpailua pitänyt koivu.

Loppuilta:
Baari (edelleen ilman juhannusheilaa)
Tuplajuustohamppari ja deepit keskustelut ystävän kanssa
Aamuyöllä ostettu karkkipussi
ja rempan viimeistelyä vaille odottelevan asunnon tsekkaaminen (pikkuhiljaa haluaisin jo porukoiden nurkista takaisin vuokra-asutukseeni)

Neljän euron aurinkohattu


En vielä puoli vuotta sitten olisi uskonut lähteväni ulkomaille yksin, mutta onneksi lähdin. Kun kesän ensimmäinen työvuorolista julkaistiin, siellä oli poikkeuksellisesti kohdallani viikko vapaata. Viikko aikaa seikkailulle. En epäröinyt.

Laukkuun pelkkiä kesävaatteita, juna kohti Helsinkiä ja vasta junamatkalla varattu matka vei tämän reissaajan Lindokseen viikoksi. Sopivan sympaattinen kaupunki yksin reissaamiseen. Sopivan mittainen aika olla omien ajatusten kanssa kahdestaan. Paljon aurinkoa, uimista ja äänikirjoja. Ikävöintiä, mutta sitäkin enemmän hymyä. Hymyä elämälle.

Kaikista huvittavinta, että olin ostanut osittain vitsillä mukaani huovan ja neljän euron rantahatun, joka osoittautui reissun parhaaksi ostokseksi suojellessaan päätäni sekä auringolta että yhden päivän sateelta.

Palasin reissusta yhden aasipaidan ja monen hyttysenpureman verran rikkaampana ja kaikista tärkeimpänä - sydämen kuulolaitteen volyymit voimakkaampana!

Kyllä, näin kauan meni löytää taas oma itsensä.

Hello se oon mie


Tuntuu oudolta kirjoittaa jostain muusta kuin opiskelusta.
Pääsykoe oli elämääni viimeiset 3 vuotta.
Nyt olen hammaslääkiksessä.
Kun näen kavereitani, en oikein tiedä mistä puhua. Puhun jatkuvasti opiskelusta. Teen koulujuttuja vapaa-ajalla. Pidän siitä blogia. Elän sitä. Mutta muutapa en sitten teekään (paitsi käyn urheilemassa ja näen kavereita liian harvoin).

Tein uudenvuodenlupauksen. Viime vuonna se oli koulupaikan saaminen. Tänä vuonna haluan oppia taas olemaan muutakin kuin koulupaikka ja opiskelu. Mitä on vapaa-aika? Miten antaa keskeneräisten koulujuttujen olla? Millaista on saada elämään muutakin sisältöä?

Kun olin vielä lukiossa, nautin vapaa-ajasta. Näin kavereita, tanssin, kirjoitin blogia. Koulujuttuja tein sen verran kuin piti, mutten mitään ylimääräistä. Nykyään opiskelu tuntuu menevän liikaa kaiken edelle. Seuraavaksi tulee mahdollinen liikunta ja lepo, mutta muu elämä vasta sen jälkeen.

Tämä blogi on sille, että yritän taas päästä tasapainoon. Olla minä. Olla muutakin kuin opiskelu.

Ironista, että haluan kirjoittaa muustakin kuin opiskelusta, mutta ensimmäinen postaus ei juuri muuta sanaa toistakaan. Kerta kiellon päälle: opiskelu.