Tunnelmamusiikkia

670musiikki


.. tsemppaamaan fysiikan laskuja ..
.. piristämään arjen velvoitteita ..
.. muistuttamaan onnelisuushetkistä ..
.. oman elämän elokuvassa.

Kommentoi "♥" jos samastuit

Levoton

12-08-15 (1a1)

Aistin itsessäni levottomuutta,
vaikkei listalla ole tekemättömiä.

Johonkin muualle, jotain kohti.
Paikkaan, jota ei ole.

Ehkä minun on hyvä olla näin.
Antaa jalkojen viedä.

Kesällä kerran


Untitled

Alkukesä elämäni upeimmalla reissulla. Reisulla, josta matkaan tarttui oireeton salmonella - eli vielä heinäkuukin saikkua lomaa. Vihdoin aikaa nähdä ihmsiä ja tutustua uusiin lenkkireitteihin. Yksiöelämää pensasmustikoiden ja ajattomuuden kanssa. Irtiottoa pääsykokeiden jälkeen.

Untitled

Livemusiikkia joko artisteilta tai merenaalloilta. Matkoja lapsuuteen, kaverin uuteen kotikaupunkiin ja väriesteiden läpi. Vihdoin aikaa maalata vesiväreillä, istua vailla ohjelmaa tai pitää extempore venyttelyhetkiä.

Untitled

Loman kruunasi viimeinen ilta vanhalla kaverikokoonpanolla - ollaan kuitenkin kaikki eri puolilla Suomen korkeakouluissa. Silti meitä naurattaa sama huumori ja tempaukset.

Tätä kesää minä rakastin.

Linkattujen lempparit

Elsanneli

Elsa kuvaa blogiaan seuraavasti: värikäs sekoitus tyyliä, mietteitä sekä elämää. Osuvammin ei voisi tästä blogista sanoa. Tytöllä on myös niin ihana hymy, että sydän sulaa!

Jeminafredriikka

Jeminan blogissa kuvat on se ykkönen.

Kauaskauas

Älä eksy Iidan blogiin, jos mielesi tekee kovasti luontoon. Monipuolisisa ja ihania kuvia sekä partiohenkeä. 

Lifeintechicolor

Petriinaa onkin hypetetty paljon ja syystäkin. Upeita kuvia, oli ne sitten kännykällä tai kameralla.

nouprobleem

Annikan blogiin jäin jotenkin koukkuun. Suloinen tyttö lifestylen ja ihanien kuvien kera.

Reflection

Saan Elinan blogista tosi paljon inspistä. Upea kirjoitustyyli kivoine kuvineen. Tykkään!

Kiitos kovasti teille, jotka linkkasitte bloginne. Moni blogi jäi huomiotta, mutta osallistujia oli niin vähän, että isompi määrä olisi ollut epäreilu.

Turvallisia kilometrejä

varo3 copy

Pyöräraukkani on kokenut tänä vuonna kovia.
Luulin lokasuojien saavan vihdoin levätä pyöriä täynnä olevan lukion parkkiksen jälkeen - pyörät kun olivat aina enemmän tai vähemmän kaatuneita päivän päättyessä.

varovasti

Olin väärässä.

varo2 copy

Ressukka on jäänyt tänä vuonna jo kahdesti auton alle (tai siis ottanut osumaa sellaiseen). Onneksi sillä on hyvät suojelusenkelit, eikä sen ole tarvinnut mennä romuttamolle. Olen laskettelija ja tottunut tarkkailemaan ympäristöäni. Silti jäin auton alle. Minusta riippumattomia tilanteita. Huolimattomia autokuskeja. Jos kolmas vielä tulee päälle, niin otan osuman vastaan kypärä päässä. Olisi pitänyt hankkia se jo kauan aikaa sitten.
Pyörän voi ehkä viedä huoltoon, mutta asfaltin pinta ei tee hyvää pääkopalle. Älä sinäkään ota sitä riskiä

(Kuvissa näkyvä pyörä on ystäväiseni ratsu. Omani on tällä hetkellä lepäämässä uusista kolhuista)

Tuntemattomalle hymynsä osoittaa

väri3
 
Kerronpa teille tytöstä, joka tykkää vesiväreistä.

väri2

Koki ne hankaliksi monen vuoden tauon jälkeen.

väri4

Jatkoi silti maalaamista.
Laittoi osan kirjekuoriin
ja lähetti maailmalle.

väri

Ehkä joku pitää niistä.

väri5

Ihmisiä on mukava ilahduttaa

Kesälupaus


kukkaisa1 copy

12-08-15 (7) copy copy

kukkaisa3 copy

Näitä kuvia muistelen vielä talvipakkasilla.
Hellettä, punkkipelkoa ja spagettiolkaimia.
Aurinkorasvaa after sunia ja suolaista tuoksua.
Vielä viikon rakastan kesää, sitten annan säiden kylmetä.
Ja vielä viikko on teillä aikaa ilmiantaa bloginne

Kysy ja linkkaa, kuitenkin tekee mieli

Kävin  tuossa joku aika sitten KAIKKI blogini postaukset läpi ja tajusin tehneeni linkaa blogisi-hommelin viimeksi kaksi vuotta sitten. Olen luonteeltani utelias ja tahdon heittää taas pallon teille: toisin sanoen teillä on 10 päivää aikaa ilmiantaa bloginne. Toisaalta tahdon avata teille myös mahdollisuuden kysellä meikäläiseltä, mitä nyt sattuu mietityttämään hiuksista ihmissuhteisiin ja opiskeluun. Tuntuu, että blogiakin kirjoittaa nyt toinen ihminen, kuin vaikka vuosi sitten eli paljon on mieli muuttunut.

Ohjeet:
Linkkaa blogisi kommenttiboksiin sunnuntaina 23.8.2015 klo 16:00 mennessä. Huom Linkata saa, vaikket lukija olisikaan.
Laita linkin lisäksi kysymys/kysymyksiä meitsille. Jos kysymystä ei tule, blogi jää huomiotta.
Kerro oletko lukijani, niin erotan satunnaiset linkkaajat lukijoista.
Ei muuta, ku linkkailemaan ja kysymään.

Kysymyksistä teen luonnollisesti vastauspostauksen ja linkatuista blogeista valitsen 5-10 suosikkia ja teen niistä esittelypostauksen.

Tanssin riemua

Olen tottunut keskittymään pään sisällä tapahtuviin pohdintoihin, mutta nyt mieleni tekee onneliseksi se, että olen terve fyysisesti. Sitä ei aina osaa tehdä. Ylistää kehoa. Kuinka se osaa  kävellä, juosta, hyppiä, tai ennemminkin - ylläpitää elämää ihon sisällä. Tiedän, ettei kaikilla ole mahdollista kävellä tai tehdä ylläolevissa kuvissa olevia asioita - mutta silti. Kiitä kroppaasi. Oli se minkä muotoinen tai kuinka liikkuva tahansa. Hemmottele sitä joskus. Silittele, pese, pidä lämpimänä - tee sillä asioita liikkeiden rajoissa. Tanssi sen kanssa kiitollisuustanssi. Kroppasi ei osaa puhua, mutta se kiittää hyvällä ololla. Sanatonta välittämistä.

Taiteilijavaihe

Noin. Siinä se tuli. Blokki nimittäin. Seinä, jonka yli en kirjoittamalla pääse.


Yleensä minulla on 101 postausideaa ja kuvia, joiden takia tahdon painaa "Julkaise" nappulaa. Mutta ei, nyt se fiilis on jossain kesälaitumilla. Tilalle on tullut perfektionismi. Ajattelutapa, jonka takia en kelpuuta yhtäkään ottamaani kuvaa tai tekstiä. Aina on jokin asia pielessä - asettelu, sisältö, muokkaushelvetti. Kirjoittaminen on kuin veteen yrittäisi runoilla ja kuviin ei ole ikuistunut helmiä.



Normaalisti tuollainen fiilis kestäisi sen muutaman päivän ja viimeistään saatuani inspiraatiota muiden blogiluomuksista, palaisin halusta päästä tekemään tätä. Nyt tämä "tauti" on ollut pidempään, enkä nauti blogin pitämisestä. En enää osaa tätä. Toisaalta olen sellainen jäärä, etten tästä blogista osaisi päästää irtikään. Onhan tämä kehittynyt ja kulkenut matkan sieltä tänne. Tahdon muutoksia nykytilanteeseen.

Hirmumuutoksia tänne ei tule. Blogin tämänhetkinen ulkoasu on sellainen, jonka allekirjoitan onnistuneeksi. Vielä kun saisin sisällön muutettua sellaiseksi ajatusvirraksi kuin se oli joskus. Sitten olisin lähempänä tyytyväisyyttä. Tarvitsen hiukan hermolomaa blogista, koska tällä hetkellä tahtoisin deletoida niin monta postausta, että blogi muuttuisi todella suppeaksi. Vähän etäisyyttä vain. Joskus on hyvä katsoa asioita kaukaa, jotta näkee ytimen.



Blogi on aina ollut minulle paikka, jossa heijastan tunteet todella avoimesti - tai ainakin ennen tein. Nyt meininki on muuttunut, kuten myös ajattelija niiden takana. Vuosi sitten tätä kirjoittanut tyttö oli loukussa elämänsä kanssa. Välivuosi on nyt takanapäin ja edessä yliopisto. Muutosta ei siis tule vain ajatuskatkon takia, vaan simppelisti elämän takia. Ja elämästähän minä täällä blogissa olen ja tulen jatkossakin kirjoittamaan. 

Tämä tunnustus helpotti. Kiitos jos jaksoit lukea näinkin pitkälle. Palaillaan

Välietappi



Kuten täällä tiedetäänkin, viime lukukaudella meikäläinen ei istunut pulpetilla, vaan vietti välivuoden. Tein töitä, keväällä luin pääsykokeisiin ja muutin omilleni. Missä ollaan nyt?

Riittivätkö pisteet hammaslääketieteelliseen? Ei. Pääsinkö silti kouluun? Pääsin. Haenko ensi vuonna lääkikseen? Kyllä. Olenko tyytyväinen? Olen. 

Vaikka kuinka välivuosi kasvatti ja opetti, niin olen todella iloinen päästessäni takaisin koulunpenkille. Samalla se tarkoittaa, että aion nauttia viimeisistä kesäkeleistä riemulla - tehkää tekin niin.

Lupaa että muistat



Muista nämä, kun sinulla on paha olla:
Mansikat maistuvat yhä mansikoilta.
Kesämekko on yhä maailman mukavin vaate kelistä huolimatta.
Kaikilla seeproilla on ainutlaatuinen raidoitus.
Valmiissa maailmassa ei ole kiire mihinkään.

Kolme

Kolme tuntia sitten nukuin kainalossasi. Senkin patteri.

Kolme päivää sitten tutustuin Netflixiin. Jäin koukkuun.

Kolme kuukautta olen saanut asua omillani. Omassa kodissani.

Kolme vuotta siitä, kun sinä jäit rinnalleni. Ja siinä olet pysynyt ♥

Tiedonnälkä

Arvatkaa kuinka oudolta tuntuu ladata tänne kuvia, jotka itse on käynyt läpi monen monta kertaa? No, aika oudolta. Viimeinen kuva on lapsukaisten koulusta, mutta muissa kuvissa yliopistoelämää. Verratkaa ylimmän ja viimeisen kuvan kasvoja. Aika erilaiset, eikö? Ne kyllä tiivistävät aika hyvin oman fiiliksen koulupaikoista - sinne haluaa, koska ei jaksa enää kyllästyä lukiokirjojen keskellä.

Älä kysy minne johtaa tie













Elämäni pisin reissu. Kaksi viikkoa Tanzanian tähtitaivaan alla. Otava oli väärinpäin, näin venuksen ja jupiterin pohjantähden sijaan. 
mutta,

En minä sinne tähtiä mennyt tuijottelemaan. Pääsin vain niin lähelle, että tarinan kertominen on turvallisempi aloittaa kaukaa. Jotta saisi kokokuvan kaikesta tapahtuneesta. 
Sanotaan, että matkailu avartaa. 
Minä sanon, että matkailu avartaa, mutta Afrikka vielä enemmän.