Taiteilijavaihe

Noin. Siinä se tuli. Blokki nimittäin. Seinä, jonka yli en kirjoittamalla pääse.


Yleensä minulla on 101 postausideaa ja kuvia, joiden takia tahdon painaa "Julkaise" nappulaa. Mutta ei, nyt se fiilis on jossain kesälaitumilla. Tilalle on tullut perfektionismi. Ajattelutapa, jonka takia en kelpuuta yhtäkään ottamaani kuvaa tai tekstiä. Aina on jokin asia pielessä - asettelu, sisältö, muokkaushelvetti. Kirjoittaminen on kuin veteen yrittäisi runoilla ja kuviin ei ole ikuistunut helmiä.



Normaalisti tuollainen fiilis kestäisi sen muutaman päivän ja viimeistään saatuani inspiraatiota muiden blogiluomuksista, palaisin halusta päästä tekemään tätä. Nyt tämä "tauti" on ollut pidempään, enkä nauti blogin pitämisestä. En enää osaa tätä. Toisaalta olen sellainen jäärä, etten tästä blogista osaisi päästää irtikään. Onhan tämä kehittynyt ja kulkenut matkan sieltä tänne. Tahdon muutoksia nykytilanteeseen.

Hirmumuutoksia tänne ei tule. Blogin tämänhetkinen ulkoasu on sellainen, jonka allekirjoitan onnistuneeksi. Vielä kun saisin sisällön muutettua sellaiseksi ajatusvirraksi kuin se oli joskus. Sitten olisin lähempänä tyytyväisyyttä. Tarvitsen hiukan hermolomaa blogista, koska tällä hetkellä tahtoisin deletoida niin monta postausta, että blogi muuttuisi todella suppeaksi. Vähän etäisyyttä vain. Joskus on hyvä katsoa asioita kaukaa, jotta näkee ytimen.



Blogi on aina ollut minulle paikka, jossa heijastan tunteet todella avoimesti - tai ainakin ennen tein. Nyt meininki on muuttunut, kuten myös ajattelija niiden takana. Vuosi sitten tätä kirjoittanut tyttö oli loukussa elämänsä kanssa. Välivuosi on nyt takanapäin ja edessä yliopisto. Muutosta ei siis tule vain ajatuskatkon takia, vaan simppelisti elämän takia. Ja elämästähän minä täällä blogissa olen ja tulen jatkossakin kirjoittamaan. 

Tämä tunnustus helpotti. Kiitos jos jaksoit lukea näinkin pitkälle. Palaillaan

11 kommenttia:

  1. Ihanaa ettet luovuttanut! Kyllä se inspi ja into tulee takaisin jossain vaiheessa. Nyt nautit vaan olostasi ja kirjotat tänne kun siltä tuntuu! (-:

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Tietäisitpä, miten ihanalta tää kommentti tuntuu:)

      Poista
  2. Mitä rupeat opiskelemaam yliopistossa? :)

    VastaaPoista
  3. Tuttu tunne! Pakko sanoa, että sä oot yks niistä, jonka postauksia odotan eniten ja jonka postaukset piristävät aina päivää :-) Muista kuitenkin, että pääasiassa teet tätä itselles, äläkä ota paineita siitä, jos et pariin päivään, viikkoon, tai kuukauteen postaa. Kyllä ne lukijat jaksaa odottaa :-)

    Oon tekemässä postausta mun lempiblogeista ja -bloggaajista, ja sä olet yksi niistä. Saanko käyttää sun banneria siinä postauksessa? :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Apua voi että oot ihana:) Tää veti sanattomaksi.
      Tottakai saat! Mahtavaa kuulla, jos blogi miellyttää, vaikka kirjoittaja onkin vähän karkumatkalla kirjoittamisesta.

      Poista
  4. Inspiraatio tulee varmasti takaisin jossain vaiheessa, äläkä stressaa ainakaan meidän lukijoiden takia - kuten joku jo tuossa taisikin sanoa, niin me kyllä jaksetaan odottaa :-) Hyvä ettet lopettanut kokonaan, koska blogisi on yksi parhaista ♥ ihanaa loppukesää!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ootte parhaita ♥
      Joo tuntuisi jotenkin karulta lopettaa jotain, mikä tuntuu kuitenkiin niin omalta.
      Hyvät loppukesät sinnekin :)

      Poista
  5. Kirjoitin juuri postauksen kirjoittamisen tuskasta, jonka jälkeen luin tämän ja tunsin raastavaa yhteenkuuluvuuden tunnetta. Melkein itkettää. Kyllä se siitä vielä, mä ainakin jään odottamaan! ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kävin kommentoimassa tästä suoraan blogiisi:)
      Olet ihana.

      Poista
  6. Mulla olis mun blogissa sulle haaste! :)

    http://ainoek.blogspot.fi/2015/08/liebster-award.html

    VastaaPoista