Kaupunkijuhannus


Elämäni ensimmäinen juhannus kaupungissa. Juhannus ilman -heila loppupäätettä. Aattona tehty kauppareissu kipparihattu ja HAI-saappaat yllä. Mielestäni se oli aika söpö juhannuslook, joka suojasi sekä varpaat että hiukset sateelta. Kokkasin perunoita, jauhelihapihvejä ja sienikastiketta. Saunoin. Lähimpänä saunavastaa/vihtaa oli parvekkeelta minun kanssa tuijotuskilpailua pitänyt koivu.

Loppuilta:
Baari (edelleen ilman juhannusheilaa)
Tuplajuustohamppari ja deepit keskustelut ystävän kanssa
Aamuyöllä ostettu karkkipussi
ja rempan viimeistelyä vaille odottelevan asunnon tsekkaaminen (pikkuhiljaa haluaisin jo porukoiden nurkista takaisin vuokra-asutukseeni)

Neljän euron aurinkohattu


En vielä puoli vuotta sitten olisi uskonut lähteväni ulkomaille yksin, mutta onneksi lähdin. Kun kesän ensimmäinen työvuorolista julkaistiin, siellä oli poikkeuksellisesti kohdallani viikko vapaata. Viikko aikaa seikkailulle. En epäröinyt.

Laukkuun pelkkiä kesävaatteita, juna kohti Helsinkiä ja vasta junamatkalla varattu matka vei tämän reissaajan Lindokseen viikoksi. Sopivan sympaattinen kaupunki yksin reissaamiseen. Sopivan mittainen aika olla omien ajatusten kanssa kahdestaan. Paljon aurinkoa, uimista ja äänikirjoja. Ikävöintiä, mutta sitäkin enemmän hymyä. Hymyä elämälle.

Kaikista huvittavinta, että olin ostanut osittain vitsillä mukaani huovan ja neljän euron rantahatun, joka osoittautui reissun parhaaksi ostokseksi suojellessaan päätäni sekä auringolta että yhden päivän sateelta.

Palasin reissusta yhden aasipaidan ja monen hyttysenpureman verran rikkaampana ja kaikista tärkeimpänä - sydämen kuulolaitteen volyymit voimakkaampana!

Kyllä, näin kauan meni löytää taas oma itsensä.