Haluan ja aion nitistää sisäisen tiuskijani. Saatan sanoa asiat ikävällä äänensävyllä, vaikken tarkoita sitä. Heti, kun korotan ääntä, en hallitse sävyjä. Parisuhde ja työminä kiittävät tästä lupauksesta.
Heselakko. Tämän aloitin työkaverin kanssa, koska ranskalaisia on mennyt napaa kohti enemmän kuin monena muuna vuonna. En edes pidä ranskalaisista (poikkeuksena Rukan Bistro).
Jouluun mennessä aion saada jokaisen spagaatin maata kohti. Tosin, jos tulee revähdys, niin sitten tietysti eri juttu, mutta muuten ei tekosyitä. Parempi muuttua spagetiksi ennen joulua.
Kirjanpidon tulosten vuoksi, pyrin kiikuttamaan vähemmän rahaa vaatekauppojen kassoille. En anna itselleni lupaa ostaa niitä "turhia" vaatteita kaappiin.
Haluan käydä enemmän keikoilla, ehkä jopa festareilla. Harmi, kun oma musiikkimaku on enempi tätiluokaa, eli kaverit ei välttämättä innostu samoista keikoista :D
Odotan innolla sitä päivää, kun Joonas saa suoritettua intin loppuun.
Toivon pääseväni muuttamaan vuoden loppuun mennessä. Heti, kun tulee tieto olenko syksyllä opiskelija, niin lennän pesästä.
Tällaisella listalla kohti tulevaa. Toivottavasti 2015 antaa meidän lunastaa lupaukset ja toteuttaa toiveet.
Spagaatti on täälläki tavotteena! Mä tavottelen vain oikean jalan spagattia. Eihä sitä tiiä, jos innostuu venyttelemää ja saanki joka suuntaan loppuvuodesta :D
VastaaPoistaHyvähyvä! Joo mäki lähdin eka yhdellä jalalla liikkeelle, mut revähdyksen takia piti reenata huonompaa puolta enemmän niin kappas, sehän on jo maassa :D
PoistaVuosi on pitkä aika, siinä ehtii kyllä tekemään
Hienoa, jos saat nuo kaikki toteutetuksi! Tai edes osan :D Mulla ei oo mitään odotettavaa tältä vuodelta, tai siis mitään muuta kuin että tästä tulisi kiva vuosi. Viime vuonna ainoa toiveeni oli, että "saan poikaystävän vuonna 2014", mutta se nyt meni ehkä hieman pyllylleen :D Joten en uskalla toivoa tältäkään vuodelta mitään erityistä. Sillä tavalla tästä tulee surullinen vuosi että on todennäköistäkin todennäköisempää että marsuni Molly, joka on ollut mulla 12-vuotiaasta saakka, kuolee tämän vuoden aikana. Ja mä saan olla se joka nostaa sen valkoiseen laatikkoon, mä oon se joka antaa Mollyn laatikon äidille joka vie sen tuhkattavaksi. Molly nimittäin muutti mun luo uudenvuodenpäivänä nuorisokodin erityisluvalla.
VastaaPoista(Mollylla on siis kasvain vatsalaukussa ja se on muutenkin 7 ja puoli vuotta vanha, siksi siis tiedän sen kuolevan tänä vuonna)
Aina kannattaa uskaltaa toivoa:) Itse huomaan, että jos otan vain yhden tavoitteen kerralla, se toteutuu. Nyt on vähän useampi lupaus, joten oon iloinen, jos puolet toteutuu. Poikaystäviä en oo silleen ikinä "etsinyt", koska jos sellaisen olen halunnut, sellainen ei tule. (Kun taas jos päätän ruveta ikisinkuksi, se oikea kävelee vastaan)
PoistaToivotan voimia sulle Mollyn vuoksi. Itse itkin aikoinaan gerbiilieni kuolemaa ja se oli tavallaan ensimmäinen kerta, kun joutui sanomaan hyvästit jollekkin läheiselle. Minullakin oli kaksi marsua, mutta halusin niille paremman elämän ja luovutin heidät parempaan kotiin, joten voin tavallaan ajatella pikkuisten elävän yhä (mikä ei ole enää edes mahdollista marsun elinkaarelle). Ymmärän ettei lemmikin menetys ole koskaan "helppo" asia.